26. toukokuuta 2014

Yllätyksiä Bathissa

Historiallinen Bath on Brittein saarten toiseksi suosituin matkailukaupunki Lontoon jälkeen.
Jos mielii katsella kaupunkia rauhassa, on syytä lähteä liikkeelle aamusta, niin välttää suurimmat ruuhkat.
 
 
Erityisesti viikonloppuisin Bathin kadut ja puistot täyttyvät ihmisistä, jotka tulevat kaupungin keskustaan erilaisiin tapahtumiin kuten kuuntelemaan puistokonsertteja ja katutaiteilijoita.
 
 
 Kuumailmapallot nousevat katedraalin takana Cotwoldsin kukkuloille, joilta on varmasti upeat näkymät  Avon-joen laaksossa sijaitsevaan kaupunkiin, jossa  kuumien lähteitten vuoksi on ollut  asutusta varmuudella ainakin 2000 vuotta.
 
 
 Saavuimme Bathiin perjantai-iltana juuri ennen ulkoilmakonsertin alkamista.
Hotellimme sijaitsi yllätykseksemme keskeisellä paikalla Parade Park -puiston reunassa,
 josta meillä oli suora näkö- ja kuuloyhteys puistoon.
 
 
 
Alkuillasta meno oli rauhallista, mutta muuttui sitä vauhdikkaammaksi mitä pidemmälle ilta ehti.  
 


Emme tyytyneet seuraamaan hauskanpitoa vain ikkunasta, vaan lähdimme mukaan kiertelemään katuja, joilla saattoi törmätä mitä mielenkiintoisimpiin taiteilijoihin ja tanssijoihin.
 




                                                 
 Avon-joen varrella voi kuljeskella ihailemassa jokimaisemaa, ja istahtaa penkille nauttimaan fish and chipsejä. Ilman niitä olisi saattanut erehtyä luulemaan olevansa Etelä-Euroopassa!
 
 
 

 
 
 
 
 
Bath on kaupunki, josta löytää aina uutta ja yllättävää.
Siksi sinne kai haluaa aina uudestaan!
 
Toivottavasti pidit näkemästäsi!
t. Rentukka
 
 
 
 
 
 

23. toukokuuta 2014

Englannin matkalta: Durdle Door



Englannissa aurinkoisesta ja lämpimästä säästä otetaan irti kaikki mahdollinen,
silloin kun sellainen säätila hemmottelee saarelaisia.

Niin teimme mekin. Viikko sitten torstaina päivästä näytti tulevan upea.
Miten olisi, lähdettäisiinkö käymään rannikolla?
 
Kauaa ei tarvinnut emäntäämme houkutella, kun oltiin jo matkalla kohti Dorsettia!
 
 
Perillä Lulworthissa meitä oli vastassa sinistä horisonttiin asti.
Eikä nurmikossa kasva yhtään voikukkaa, miten se on mahdollista??
 
 
 
 
Merenlahdessa vesi näytti houkuttelevan turkoosilta.
Jyrkät kalkkikivikalliot ovat kärsineet viime talven sateista, ja paikoin sortuneet mereen.
                          


 
Liikkeellä ei vielä ollut massoittain ihmisiä. Muutama koululaisryhmä oli kevätretkellä,
 sekä jokunen innokas auringonottaja tuli viettämään lomapäivää rannalla.



                                                 Ja tässä se sitten on: Durdle Door!


 
 
Aivan mahtava ilmestys!
Veden muovaama kaari kuin muinaismuisto dinosaurusten ajoilta.
 
Tervetuloa mukaani jälleen ensi viikolla.
Silloin jatkuu matkakertomuksen Bathin kylpyläkaupungista!
 
Helteistä viikonvaihdetta Sinulle!
t. Rentukka
 
 
 
 

22. toukokuuta 2014

Englannin matkalta: Puistoja ja puutarhoja Salisburysta

 Vuorotteluvapaani lähestyy loppuaan, mutta vielä pääsin toteuttamaan yhden haaveeni eli matkan Englantiin. Matkamme suuntautui Lounais-Englantiin, missä maisema ja kaupungit ovat hyvin perinteisiä vihreine puistoineen ja puutarhoineen.
Tämän päivän kuvat ovat Salisburysta.
Kysyimme matkailuneuvonnasta, mitä kaupungissa kannattaisi tehdä, kun aikaa oli pari tuntia.
Opas suositteli meille kävelyä Vanhalle Myllylle puiston läpi.
Tässä kuvia kauniin kävelyreitin varrelta. Tervetuloa mukaan!
Nauttikaa auringosta ja vehreästä luonnosta!
 
                      



                                       
                                          







 
 
 
 
Salisburyn katedraali on tietysti kaupungin ykkösnähtävyys.
Sisällä on uskomattoman hieno vesi-allas, josta vesi virtaa rauhoittavasti ja veden pinta on kuin peili.
Katedraali on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka, jos liikkuu siellä suunnalla.
 
 
 
Matkakertomus jatkuu huomenna.
Tervetuloa mukaan!
t. Rentukka

13. toukokuuta 2014

Flooranpäivän iltana

Sade kastelee ikkunaruudut, muuttaa maiseman harmaaksi, eivätkä kukatkaan avanneet tänään terälehtiää vaikka olikin Kukan ja Flooranpäivä.
  
 
Vettä valuva tikka ei sateesta piitannut, vaan tuli nokkimaan talipalloa, joka vielä on saanut jäädä pikkulintujen vararavinnoksi. Auringonkukan siemenet on syöty viimeistä murua myöten.
 

 
Viikko sitten kävin hakemassa ystävältäni hyvässä kasvussa olevat tomaatin ja paprikan taimet.
 Muutamana päivänä olen uskaltanut ulkoiluttaa niitä katetulla terassillamme.
Tänään en vienyt tomaatin taimia karaistumaan, vaan ajattelin, että
tässä ikkunalla ne saavat varmemmin lämpöä ja valoa.

 
               Muumi-mamma valvoo ikkunalaudalla, että kastelu on sopivaa,
ja juttelee niille rauhalliseen tapaansa: "Pian lämpenee ja päästään ulos!"








 
Sateen jälkeen paistaa aina aurinko!
 
Mukavaa viikkoa ja kiitos vierailusta blogissani!
t. Rentukka
 
 
 
                                                                   
                                                            

12. toukokuuta 2014

Helmeilyä

 
Viimeksi lupailin, että tulossa on jotakin uutta ja mielenkiintoista!
Ei mennyt niinkuin Strömsössä. Yritin kuitenkin.
 
 Viime viikon tiistaina lähdin innokkaasti opiskelemaan minulle täysin uutta 
helmikäädyn  valmistustekniikkaa Hyvinkäälle HI-TO-MIn TaitoTiistai-iltaan.
 
 
 
Saamieni ohjeitten mukaan pujotin valmiiksi purkillisen helmiä eli n. 1000 kappaletta helmilankaan.
 

 
 
Pujottaminen oli tosi hidasta. Parhaiten se onnistui kovettamalla langanpää liimalla ja noukkimalla helmiä siihen lautasen pyöristettyä reunaa vasten.
 
 
 
Kahdessa ja puolessa tunnissa sain tämän verran aikaiseksi!
En osannut kuvitella, miten vaikeaa ja hidasta virkkaaminen olisi.
 
 
Totesin, että Hitomissa myynnissä olevat helmikäädyt ovat todella edullisia. 
Sieltä käädyn saa ostaa 38 eurolla!
 

 
Kuva: Hi-To-Mi

                                                       
                                      Tiedä häntä, jos vaikka hurahdan näihin helmitöihin.
                                                           Ilmoittelen, jos niin käy!


 
 
Huomenna on luvassa kukkapostaus Flooran päivän kunniaksi.
Mukava kun pokkesin, nähdään taas pian!
t. Rentukka
 

5. toukokuuta 2014

Untenmaille

 
 
Kävimme pari viikkoa sitten katsomassa, olisiko Tallinnassa jo kevät.
Ihan yhtä vaihtelevaa oli sää siellä kuin Suomenlahden toisella puolellakin.
 
 
Raatihuoneen tori, Tallinna
 
 
Nyt ei ollut tarkoitus tehdä lankaostoksia eikä matkalaukkuun päätynytkään muuta kuin pullea muovikassillinen pehmeää froteeta. Täytyihän se pakan loppu saada sinne sopimaan, kun alennuskupongilla sain sen puoleen hintaan ostaa! 
 
Tallinnan Vanhaa kaupunkia hotellin ikkunasta kuvattuna
                          
Mielessä oli uudet pedit tyttären kissoille ja omalle Karvakuonolle.
                               Kissojen peti oli vähän monimutkaisempi palapeli.
                        Olen ottanut ohjeen One-yard wonders- kirjasta (Storey publishing).

 
Keskellä olevaan neliöön ommellaan neljä suunnikaan muotoista palaa,
joiden yksi sivu on neliön sivun mittainen.
Pedin ala- ja yläpuoli tehdään erikseen ja ne yhdistetään vielä reunuksella,
joka kokoaa pedin pallon muotoon.
 
Tästä kankaasta irtosi ihan hirvittävästi nukkaa, joka tarttui joka paikkaan.
 Kamala siivo!
 


Karvakuonon Pupu-lelu pääsi kokeilemaan päikkäreitä kissanpedissä ennen kuin
 se vietiin tyttären kissoille.


 
Karvakuonon kuljetushäkkiin tein huomattavasti yksinkertaisemman version.
 
Pohja ja sivukappaleet ovat jämäpaloja markiisista, jota olen aikoinaan ostanut Ikeasta.



Otin mitat häkin pohjasta, mutta vähän pieneksi peti kuitenkin jäi.
 Kulmiin täytyy ehkä laittaa narut, että se pysyy paikallaan.
 En täyttänyt petiä kovin tiiviiksi, siksi että koira voisi pedata itselleen sopivan makuualustan. Kissojen petiin solmin lankoja, joiden tarkoitus on pitää  täyte paikoillaan,
 mutta tähän en vielä niitä laittanut. Katsotaan nyt, tarvitaanko niitä.



luksusta Tallinnassa
 
Tähän oli ihana köllähtää, kun jalat oli kävelty muusiksi Vanhassa kaupungissa!
 
Päivä kääntyy pian iltaan. Huomenna on tiedossa uutta ja mielenkiintoista.
 
Hyvää illanjatkoa sinulle,
t. Rentukka
 
 
 
 

2. toukokuuta 2014

Ihana kevät!

 
Sinivalkoinen lumihiutalekuviollinen talviverho sai luvan antaa tilaa kevätilmeelle. Ostin Marimekon Kippis-kangasta jo tammikuussa Vantaan Jumbosta sillä välin kun mies kävi Flamengon puolella korvalääkärillä. Ei me muuten ostareissa yhdessä käydä, ei todella!
 
 
 
Tänään ompelin  kankaasta verhokapan ja ripustin ikkunaan, vaikka mietinkin, että mitä jos jättäisin ompelemisen siihen, kun ollaan saatu talo myytyä ja löydetty uusi asunto. Mutta sitten päätin kuitenkin lopettaa jossittelun ja hyvä niin. Verho muutti koko keittiön ilmeen paljon raikkaammaksi.
 
 
 
Työtasolla suolaheinä on pysynyt hengissä koko talven. Timjamikin on pärjännyt hyvin yrttiruukussa, mutta basilika on pitänyt uusia melko tiheään. Tytär katsoi tuota mukia ja  kysyi, onko hän tehnyt sen joskus alakoulussa, mutta oli pakko tunnustaa, että ihan itse olen sen tehnyt ja maalannut! Se palvelee tosi hienosti yrttiruukkuna.

                                               
                 Viime syksynä pihamaalle istuttamani sipulit alkavat nostaa päätään. Omenapuun alle ilmestyi tällaisia tosi matalia Iiriksiä, Reticula Gordon- lajiketta Lidlistä. En ole ennen tällaisia nähnyt, saati itse kasvattanut! Varsi on todella matala, mutta kukka on samannäköinen kuin muissakin kurjenmiekoissa. Kai tämäkin niihin kuuluu?



    
             Pääsiäisen aikaan olimme iltakävelyllä Vesijärven rannassa juuri auringonlaskun aikaan, ja onnistuin ottamaan muutamia kultareunaisia iltakuvia.

 
Karvakuonolla oli kaupunkireissulla uudet tyylikkäät valjaat päällä.
 
 
  
 
          Keväisen metsän kuultavassa valossa aikaa ei ole.
Satakieli raotaa paratiisin porttia.
(A-M Kaskinen)
 
Mahtavaa, pian on jo kesä!
t. Rentukka