Isoisäni oli puuseppä ja hän oli itse tehnyt olohuoneeseen chippendale-tyylisen kaluston puuosat. Nojatuolien punaisen kangasverhoilun päälle isoäitini oli virkannut värikkäät peitot. Sohvan päälle oli levitetty kalastajalangasta tehty peite. Näissä tuoleissa istuimme jännittämässä, milloin joulupukki kolkuttaisi ovelle, ja mitä lahjoja minulle ja veljelleni pukin lahjasäkistä löytyisi. Myöhään yöllä isä pakkasi lahjamme autoon ja palasimme väsyneinä kotiin naapurikaupunkiin.
Joulupäivänä äitini puolestaan tarjosi jouluaterian kahdelle papalleni ja kahdelle mammalleni. Joululaulut kuuluivat asiaan, sillä toinen isoisäni lauloi mieskuorossa ja soitti mandoliinia. En vieläkään pysty liikuttumatta kuuntelemaan hänen joululaulusuosikkiaan " Konstan joululaulua".
Kun isoisäni kuoli melkein 96-vuotiaana ja mummola piti tyhjentää, halusin sohvakaluston meille. Jouset olivat menettäneet kimmoisuutensa, kangas oli kauhtunut ja läikikäs, eikä meillä ollut rahaa kunnostamiseen ja verhoiluun. Kalusto jäi odottamaan uutta elämään.
Lopulta oli päätettävä, mitä kaluston kanssa tehdään. Vertailimme tarjouksia ja teimme päätöksen. Sitten piti vielä valita kangas! Vaihdoin kangasvalintaani valehtelematta päivittäin, kunnes olin pakon edessä: työ on muilta osin valmis ja odottaa verhoilua. Muutamaa päivää ennen joulua kalusto tuotiin uuteen kotiinsa.
Jännää. Meilläkin varhaislapsuuden joulut vietettiin isovanhemmilla hienossa Kotkan tukkukaupan talossa ja olohuoneessa oli Punaisella päällystetty Pormestarin kalusto.
VastaaPoista