Meille kulkeutui vieras kitaralaukku.
Se kuului pojalle, jonka tavarat jäivät tyttäreni luokse turvaan.
Hän oli koditon, varaton, hylätty, syrjäytynyt addikti.
Hän ei enää palaa. Hän ei päässyt irti.
Häneltä vietiin kaikki.
Mitä jäi jäljelle pojasta, joka kerran unelmoi kitarasta?
Mitä haaveesta tulla kuuluisaksi ja näyttää maailmalle?
Minne jäivät vanhemmat, perhe?
Mihin katosi usko ja toivo?
En tiedä muuta kuin nimen.
En tiedä muuta kuin nimen.
Olen sanaton♥
VastaaPoista...hän lähti...sille matkalle mitä järki ei ymmärrä.
VastaaPoistaOn vain kysymys Miksi?
VastaaPoistaKoskettaa-olen sanaton.
VastaaPoistaVoi miten surullista, ihan itku pääsi, lapsi parka.
VastaaPoistaNiin surullista!
VastaaPoistaEi toivoisi kenenkään lapselle tällaista kohtaloa. Ja miten saada tavarat pojan vanhemmille? Odotan että ottavat yhteyttä, jos pystyvät. Voi sitä tuskan määrää.
VastaaPoistaNiin, se on niin surullista. Työssäni kohtaan paljon käyttäjiä, eikä heistä yksikään haluaisi sitä olla. Niistä ei pääse irti, ja jos pääsee, pitää päästä vielä niistä porukoista pois. Ja kaikki he ovat olleet jonkun pieniä poikia ja tyttöjä, vauvoja. leikki-ikäisiä, koululaisia täynnä unelmia....
VastaaPoistaTäsmälleen näin! Voimia tärkeään työhösi ♥
PoistaVoi ei... Elämä on joskus niin julmaa!
VastaaPoistaKoskettava teksti!
VastaaPoista