17. elokuuta 2014

Särkynyt unelma


Meille kulkeutui vieras kitaralaukku.





Se kuului pojalle, jonka tavarat jäivät tyttäreni luokse turvaan.

Hän oli koditon, varaton, hylätty, syrjäytynyt addikti.
Hän ei enää palaa. Hän ei päässyt irti.
Häneltä vietiin kaikki.





Mitä jäi jäljelle pojasta, joka kerran unelmoi kitarasta?
Mitä haaveesta tulla kuuluisaksi ja näyttää maailmalle?
Minne jäivät vanhemmat, perhe?
Mihin katosi usko ja toivo?

En tiedä muuta kuin nimen. 



11 kommenttia:

  1. ...hän lähti...sille matkalle mitä järki ei ymmärrä.

    VastaaPoista
  2. Voi miten surullista, ihan itku pääsi, lapsi parka.

    VastaaPoista
  3. Ei toivoisi kenenkään lapselle tällaista kohtaloa. Ja miten saada tavarat pojan vanhemmille? Odotan että ottavat yhteyttä, jos pystyvät. Voi sitä tuskan määrää.

    VastaaPoista
  4. Niin, se on niin surullista. Työssäni kohtaan paljon käyttäjiä, eikä heistä yksikään haluaisi sitä olla. Niistä ei pääse irti, ja jos pääsee, pitää päästä vielä niistä porukoista pois. Ja kaikki he ovat olleet jonkun pieniä poikia ja tyttöjä, vauvoja. leikki-ikäisiä, koululaisia täynnä unelmia....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmälleen näin! Voimia tärkeään työhösi ♥

      Poista
  5. Voi ei... Elämä on joskus niin julmaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!