Ihmisiä oli liikkeellä sopivasti. Osastoilla pääsi hyvin tutkimaan tarjontaa ja myyjätkin lähellä. Hämmästytti kuitenkin, miten joillakin osastoilla hinnat vaikuttivat aivan tuulesta temmatuilta. Kysyttäessä, mihin hinnoittelu perustui, vastausta ei saanut. Tottakai olen valmis maksamaan, silloin kun tuote on hyvin suunniteltu, hyvin valmistettu, materiaalin alkuperä on tiedossa ja se esitellään ostajalle asiantuntevasti. Tässä muutama esimerkki hyvästä suunnittelusta:
 |
| Kas! designin sydänkäsineet. (kts.inkki sivun oik. reunassa) |
Kierrätysmateriaaleja käyttävä yritys, Re-Do valmistaa upeita laukkuja ja pussukoita. Katti-varatasku lähti mukaani:
 |
| Re-Do:n varatasku (kts. linkki) |
Muita ostoksia tein Hannele Hämäläisen keramiikkaosastolla. Ostin 6 violettia nappia sekä yhden ison
mustan mattapintaisen napin, johon on raaputettu susia. Jos rahavarat olisivat sallineet, matkaani olisi lähtenyt myös Ritva Tuomisen lohikäärmeaiheisia astioita (esim sokerikko) tai Riiminkan pellavatunikat ja laukut.
Olin Naisten Messuilla ensimmäistä kertaa, ja menen varmasti ensi vuonnakin, vaikka mielestäni onkin kummallista, että päästäkseen ostoksille, pitää maksaa pääsymaksu. Mikä on messujen ja myyjäisten ero, sitä jäin miettimään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!