Koiran elämää

"Toivon, että tämä loma loppuu pian ja pääsen palaamaan kotikulmille. Siellä saan taas nuuhkia koirakavereitteni jälkiä.  Täällä ei kavereita ole näkynyt, lukuunottamatta sitä Pepperonea, joka juhannuksena yritti purra minua korvasta. Kun emäntäni näki verisen korvani, hän vei minut veneeseen, entä päässyt edes näyttämään, kuka määrää ja ketä!

Odotan, että pääsen lenkkeilemään ihan oikealle asvaltille. Täällä kuivat oksat ja sammaleet pistelevät inhottavasti vatsanahkaani, kun emäntä lähtee ämpärin kanssa metsään. Enkä tietenkään voi antaa hänen mennä ilman minua! Ja vaikka kuinka yritän kertoa, että minusta täällä on tylsää, emäntä vain jatkaa kyykyssä eteenpäin  ja valittelee selkäänsä....

Kotona saan vettä juomakupista, eikä tarvitse pelätä, että vesi roiskahtelee pitkin naamaa. Täällä emännän mielestä voin yhtä hyvin juoda isosta kulhosta silloin kun minulle tulee jano.

Rasittaa, kun aina pitää olla menossa tai tulossa, eikä  päiväuniakaan saa nukkua rauhassa. Toivottavasti he pian ymmärtävät jättää minut omiin oloihini, ettei tarvitse kaiken aikaa olla valmiina lähtöön.

Pahinta on, että kaikkialla on niitä iniseviä ja pöriseviä lentäviä olioita, joita emäntä ja isäntäkin jahtaavat. Varmuuden vuoksi menen piiloon heti, kun kuulen niiden äänen.  Riittää kun joku ottaa lehden käteensä. Sehän yleensä tarkoittaa että lentävät viholliset ovat lähellä ;)

No nyt alkaa tapahtua! Parasta mennä veneeseen valmiiksi, että varmasti pääsen mukaan.

Tavataan taas ensi kesänä ja kiitos kaikille kesävieraille.

Olihan meillä monta mukavaakin hetkeä :)"