Joulu on harvoin vain

Tänä vuonna joulu meni minulta melkein huomaamatta ohi. Aatonaattona alkoi viluttaa ja tunsin itseni kuumeiseksi, eikä aattoaamuna sitten ollut epäilystäkään ettenkö viettäisi joulua kipeänä. Olin onneksi käynyt aamupäivällä ruokaostoksilla, paistanut kinkun ja tehnyt laatikot pakastimeen paistamista vaille valmiiksi. Sain käydä valmiiseen joulupöytään, ja tuntui tosi hyvältä nähdä, että homma hoitui ilman minuakin loistavasti, vähemmällä touhottamisella ja kastikkeen pohjaan palamisella!

Keräsin lahjoja viereeni yöpöydälle, mistä pääsin niitä helposti joulupäivänä ihailemaan. Tytär oli virkannut minulle juuttinarusta ihanan kännykkä- ja avainlaukun, ja ajatellut, että äidin ei tarvitsisi menettää hermojaan, kun ei löydä tavaroitaan. Nyt pitää vain huolehtia siitä, että laukku on pakattu ja kulkee olalla mukana. Poika muisti minua suihkugeelillä ja vartalovoiteella, mitkä tuoksuvat mansikalle ja kesälle, sekä Mauri Kunnaksen Hullu Vuosi 2012- kalenterilla. Ja onhan siinä pöydällä  aivan ihana yllätys mieheltänikin. En ollut edes leikilläni vihjaissut, että Kalevala Korulta on tullut upeita uutuusia niin kuin Mai- niminen korusarja.

Rosa Liksomin kirjan "Hytti numero 6" ehdin jo lukea, ja tykkäsin tosi paljon Liksomin kauniista, kuvailevasta kielestä. Vaikka kirjassa puhutaan paljon rumista asioista, kirja pitää otteessaan sujuvan kerronnan ja uskottavan tarinan avulla. Seuraavaksi vuorossa on Raija Orasen Kekkosesta kertova kirja.

Mamma oli neulonut sukkia koko perheelle sekä minulle hienot kirjoneuleiset sukat ja lapaset.

Karvakuonosta uudet aamutossuni ovat todella kiinnostavat! Voi, toivotaan, että ne saavat olla rauhassa.

Tapanin päivänä herkuttelimme mamman herkkupatojen ääressä, paitsi Poika, jolle sattui työvuoro. Kiireinen työvuoro hänelle tulikin! Irtoilevat kattopellit ja kaatuneet puut aiheuttivat aikamoista hässäkkää palolaitoksille. Nelosen uutisen kuvaa tästä.

Hyasinttien tuoksuista loppuvuotta!

(minä voin edelleenkin vain kuvitella, miltä se tuoksuu...)