Iloa ja pieniä kupruja

Maaliskuun puolella aloittelin isoäidinneliöiden virkkaamista Novitan Puro-langalla tarkoituksena tehdä sellainen olkalaukku, jossa uusi Samsung Note- tablettitietokoneeni kulkisi näppärästi mukana.

 

 

Kaksi täyttä kerää sekä vanhojen kerien jämät riittivät  vain puolikkaaseen laukkuun, eikä Puroa enää ollut meilläpäin myynnissä. Täällä marketeissa talvilankojen tilalle oli tuotu jo kevään sesonkilankat.

 

 

                   Lisää Ilo-väriä löytyi sattumalta käsityöliikkeesta, jossa pistäydyin Vuokatin lomamatkalla.

 

Ruskeasävyisistä paloista ompelin kassin takakappaleen ja pinkki-turkoosit pääsivät etukappaleen puolelle.  Sangan neuloin sukkapuikolla kaksinkertaisella langalla.

 

Ja sitten laukku pesukoneeseen...

 

 

 

Etukappale käyttää hyvältä. Lopputulos on iloinen, langan nimen mukaisesti.

 

 Venyttämisestä huolimatta kassista tuli vähän liian pieni tabletille,

mutta onneksi läpällä kassin suun saa suljettua.

 

Mutta takakappaleessa on tällainen outo kupru!

 

 

Mikä sen on voinut tehdä?

 

Ruskea pala ei ole huopunut, vaan se näyttää venyneen kummalliseksi pallukaksi.

Itse epäilen että sanka on jotenkin kiertynyt laukun sisällä. Tai jotain...

 

Huovutin kassin uudestaan koneessa ja sitten vielä yritin  märkähuovuttaakin, mutta mitään ei tapahdu. Ajattelin vielä kokeilla neulahuovuttaa villaa siihen taakse ja sitten yritän paikkailla parsimalla jotenkin!

 

Vihdoinkin näyttä lumet saavan kyytiä. Viikonloppuna oli käytävä Helsingin

Messukeskuksessa haistelemassa kevättä.

 

 

 

Tuoksuvia myyntipöytiä viime viikonlopun Kevätmessuilta.

 

Iloista alkanutta viikkoa!

t. Rentukka