Tornitalo 4-tien varressa

Eilen lähdin käymään asioissa Lahdessa (syy löytyy alimmaisena)

 ja päätin pistäytyä Luhdan uudessa tornitalossa.

 

 

Viime kesänä mietimme, mikä ihmeen rakennus nousee ylhäiseessä yksinäisyydessä

ihan moottoritien kupeeseen.

 

 

Tänä kesän olemme arvailleet, että mikähän tuolla ylhäällä kattoterassilla on. Olisko kahvila,

kun siellä näkyy ihmisiä maisemia ihailemassa. Pitihän siitä ottaa selvää!

 

 

 

 

 

 

 

Päivä oli harmaa ja kuvat on otettu tabletilla lasin läpi, mutta 11.kerroksesta näkyi silti kauas.

 

 

 

Kahvion astiaston koristelussa on käytetty Luhdan logoja.

 

Myymälässä on esillä Luhdan historia näyttely.

Sain luvan kuvata vanhat teollisuuskoneet.

 

Näytinkö valepukuiselta teollisuusvakoojalta? Ehkä....

 

Ainakin minulla oli hauskaa katsella hiihtohaalari- ja ulkoiluasumuotia 1970 -luvulta alkaen!

Itsellänikin oli 1980-luvulla huippu muodikas vaaleanpunainen Luhta toppapuku, voi apua!!

 

 

 

 

 

Järeää tekoa ja ilmeisen kovaa käyttöä kestäviä nämä metallikoneet 1900-luvun alusta.

Muuten, säästin yli 40 euroa myymälässä. Tosin, menin vain katselemaan, kuten minun edelläni

 ollut asiakaskin, joka säästi myös!

 

Menin Lahteen ostaakseni jotain suomalaista englantilaisen ystäväperheen vauvalle.

En tiennyt tällaista vaatemerkkiä olevankaan, mutta ihastuin tosi paljon, ja googlettamalla

 löytyi paljon lisää Metsolaa.

 

Jotenkin niin hyväntuulisia ja ihanasti retroa!

Laitoin tähän polkupuvun alle ensimmäisen tilkkupeittoni,

 jonka ompelin ensimmäisellä omalla metallisella Singerilläni :))

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valohoitoa

Käsi-ihottuma tekee loman vietosta hankalaa edelleen, vaikka jo välillä näkyi paranemisen merkkejäkin, kiitos Mehtäemännän voidereseptin ( perusvoide+ ruokasooda) Tänään annan käsille valohoitoa, kun sitä on tarjolla ihan ilmaiseksi, ja yritän nauttia auringosta lämpimästä kesäpäivästä.

Ihan kokonaan en voi silti olla ilman käsitöitä.= 

Leikkaan matonkuteita käytöstä poistetuista lakanoista, joista voisin virkata mattoja talven mittaan. Värit ovat kyllä liian railakkaat, joten kuteet pitää varmaan värjätä. Vai onko parempi värjätä vasta valmiina mattona? Onko kellään kokemuksia?

!.

Tuli ihan mieleen lapsuuden kesät näistä kuvista. 

Isoäiti ja äiti leikkaamassa matonkuteita mökinpihamaalla. 

Pärekori kuuluu asiaan

Eilen saimme vihdoin pestyksi mökin matot painepesurilla.

Tämä taitaa olla äitini kutoma matto.

Näin eilen amppeliin istutetun maljaköynnöksen. Näyttää tosi kivalta roikkuvanakin. 
Takana näkyy mansikka, jossa on punaiset kukat. Hieno sekin



Hän ei ole meidän perheen 
Unikeko, vaikka onkin menossa aamu-uinnille.



Hyvää 
Unikeonpäivää
!

Piirakka ja perhe-elämää

 

 

 

Kävimme eilen onnittelemassa Tytärtä syntymäpäivän johdosta

ja vein hänelle tuliaisiksi Kantarellipiirakkaa sekä pitkävartiset sukat, jotka ovat vilahdelleet aiemmininkin tässä blogissa.

 

                                 Alkuperäinen ohje on Ulla Svenskin Suloiset suolaiset kirjasta.
                                                  

Rahkavoitaikina:

100 g margariinia (käytin juoksevaa)

1 dl kauraleseitä

1 dl (speltti)vehnäjauhoja

100 g maitorahkaa

Sekoita ainekset keskenään ja laita kylmään täytteen valmistamisen ajaksi.

  

Täyte:

400 g kantarelleja

1 punasipuli

öljyä

 ruususuolaa, pippuria

 

                Laita sienet pannulle ja keitä kunnes sienistä irtoava neste haituu.

Alkuperäisessä ohjeesa on puolet herkkusieniä ja puolet kanttarelleja. Parempaa tulee pelkästä kantarellista, minun mielestäni.

                   Lisää pilkottu sipuli ja öljy. Kuullota pehmeäksi.

                                    Taputtele pohjataikina vuokaan ja levitä päälle vihreää pestoa.

                                               Sekoita kuorrutus:

                                         2 dl ruokakermaa

                                         2 kananmunaa

                                         2 dl juustoraastetta

                                    

                    

 

     Levitä vuokaan sieni-sipuliseos ja kaada päälle kermaseos.

Paista 200 asteisessa uunissa alimmalla tasolla n. 30 min.

 

 

 

Lahjaksi neulomani Maitohorsma-sukat näyttivät olevan mieluisat :))

 

Huomasin sattumalta  juhannuksen alla Mikkelin S-marketin hyllyssä  tätä väriä, joka on tainnut jo poistua valikoimasta ja josta tytär oli pyytänyt minua neulomaan sukkia. Uudessa värikartassa näyttäisi olevan taas kivoja raitalankoja.

Ohje on Novitan.

 

 

 

 

 

Onnellista perhe-elämää Peipon pesällä!

Onkohan lintuemollakin haikeaa kun lapset lentävät pesästä......   

Vai onko se  vain helpottunut kun urakka on ohi?

 

 

 

Harrastuksesta tienistejä?

Aamulla, kun olin mustikassa oli aikaa pohdiskella maailman menoa. Aion jäädä loman jälkeen vuorotteluvapaalle :)) Se tietää säännölisen kuukausipalkan pienenemistä alle työttömyyskorvauksen suuruiseksi. Olin ajatellut, että voisin ehkä hankkia vähän lisätuloja myymällä käsitöitäni. Moni muukin on keksinyt saman idean ja keskustelu hinnoista ja ohjeiden kopioinnista käy blogeissa ja Facebookissa kuumana. Seijasiskon käsityöblogissa on käynnissä hyvä keskustelu aiheesta.

Hämmästyttävää, etteivät käsityöharrastajat arvosta omaa työtään eivätkä halua ottaa omasta työstään palkkaa!! Ei ihme, ettei käsityöt elätä niitäkään, jotka yrittävät tehdä sitä ammatikseen!  Yrittäjän kun pitää vielä maksaa verot, eläkkeet ym kulut.  Hieman kärjistäen voisi kysyä mikseivät muutkin taiteen tekijät luovu tekijänpalkkioistaan, siksi että ovat unelma-ammatissaan :P

Itsekin sortuu helposti valmiisiin neuleohjeisiin, koska yleensä haluaa päästä nopeasti alkuun, eikä viitsi alkaa laskea tiheyksiä tai piirtää mallia. Vaivannäkö kyllä palkitsee, esimerkkinä vaikkapa Aulin purjevene- ja mansikkasukat virveriikka.blogspot.com sivulta.

En taida ryhtyä sukankutojaksi muutenkaan, ainakaan ennen kuin kädet ovat kunnossa, koska karkea sukkalanka ei selvästikään paranna tilannetta.
Lahjaksi teen läheisilleni, jos tarvetta ilmenee. Toivottavasti en kuitenkaan jää mahdollisten lastenlasten mieliin mummona, jolta sai lahjaksi aina villasukat, jotka jäivät vuosikausiksi kaappiin...

Tässä muutamat valmiit sukat Novitan ohjeilla. 

Lemmikki nappisukat

hiirenvirna sukat


Nämäkin sain jo valmiiksi ja vien lahjaksi ensi viikolla.

Hoksasin ladata tällaisen sovelluksen, jolla osaan vähän paremmin liittää kuvia, mutta opeteltavaa riittää vielä paljon.


Virkistävää sunnuntaita! 
Rentukka

Onni on kesä!

Viime viikolla tapahtui paljon. Loppujen lopuksi kaikki näyttäisi kääntyvän parhain päin. Kiitos siitä Hussiin ja PHK- sairaalaan, jossa isäni sai parhaan mahdollisen hoidon.
Tosin oma käsi-ihottuma, johon sain antibioottikuurin, paheni heti kun lääkekuuri päättyi eilen.

Lahjaksi ensi viikolla menevistä sukista puuttuu vielä kärkikavennus.
 Sen aion tehdä vaikka käsineet kädessä.

Tänään olenkin keskittynyt lintujen kuvaamiseen. Pihakoivussa on peipon pesä! Toivottavasti pesintä onnistuu. Pesä on sellaisessa paikassa, että pesä näkyy hyvin meidän terassilta.Kuvasin myös harmaan tikan! Ei ollut mikään tuntemistani tikoista, joten täytyy varmistaa laji paremmasta lähteestä kuin täällä mökillä on käytettävissä.

Enempää kuvia en onnistu tällä kertaa liittämään, joten seuraavalla kerralla sitten.

Aurinkoista viikonloppua! t. Rentukka

Tarkoitus oli saada tähän vähän enemmänkin kuvia ja tekstiä, mutta olen edelleen onneton kuvien ja tekstin yhdistämisessä tällä tabletilla

Kaunotar ja kulkuri

 

 

Sain tämän kaunottaren valmiiksi kesäkuun alussa, ja onnistuin pitämään sen salaisuutena.

Mutta nyt on huivi jo perillä uudella omistajallaan, joka viime viikolla vietti juhlapäivää!

 

Huivi on vironvillaa ja malli tuttuakin tutumpi, mutta aina niin ihana,

Revontuli-huivi, jonka ohje on julkaistu nettineulelehti  Ullassa 3/07

(klikkaamalla pääset ohjesivulle).

 

  

 

 

Huivi on hauska neuloa, koska malli on niin helppo, ettei koko aikaa tarvitse katsoa kirjoitettua ohjetta. Myös värien vaihtumista on mielenkiintoista seurata.

 

  Mökillä meitä ilahdutti tällainen pieni kulkuri. Yritin etsiä sille nimeä lintukirjasta. Saattaisi olla joku kerttunen, mutta minusta sen nimeksi sopisi hyvin Kerttu. Kerttu on lähes lentokyvytön.

 Ruokaa se etsi hyppelemällä pitkillä koivillaan pitkin pihaa.

                       Tarpeen tullen se lensi lähimpään puuhun, ja odotti kunnes vaara oli ohi.

 

Karvakuonokin pääsi ihan haisteluetäisyydelle.

 

 

 Karvakuono ei tahtonut ymmärtää, miksi sen käskettiin jättää Kerttu rauhaan!

 

 

 

Toivottavasti Kerttu oppii lentämään, ennen kuin se kohtaa oikeasti vaarallisia eläimiä!

 

 

 

Ruusuja ja hyvää heinäkuuta!