Olen ollut tänään ikävä ihminen. Vein Karvakuonon aamulla eläinlääkärille ja nyt istun työhuoneessa koiran vieressä tarkkailemassa, miten potilas alkaa toipua nukutuksesta. Sen pään ympärillä on valtava töttörö, niin ettei se pääse nuolemaan lekkaushaavaa. Tunnen itseni täydelliseksi hirviöksi, kun aiheutan toiselle tuollaista kärsimystä vain päästäkseni itse helpommalla. Sniif!
Jouluna Karvakuono sai vielä nauttia koiranelämästä kaikkinen hajuineen ja makuineen.
Toivotaan, että tästä lähtien tyttöjen tuoksut eivät sekoittaisi koiran päätä täysin.
Ehkä Karvakuonon elämäkin helpottuu vielä.
Valokuvatorstain jouluhaasteen bonustehtävänä oli tehdä hyvä teko, esim tekemällä yksi ihminen iloiseksi ja kertoa siitä haastevastauksessa.
Useimmat hyvät tekoni olivat sellaisia, ettei niistä jäänyt mitään kuvattavaa. Mutta olisi minulla yksi vähän sinnepäin... Tänä vuonna hankin valmiin Piparkakkutalon, jonka tuotto menee paikallisten lasten hyväksi.
Ja muistin tietysti lintujakin ripustamalla pihapuun oksalle siemenkakun!
Ja sitten muutamia joulun tunnelmakuvia!
Lisää joulun tunnelmakuvia täältä!
No voi sentään, karvakuono vailla miehisyyttä:) Eipä se juuri haitanne, elämä on aikas paljon rauhallisempaa, mein aussimummo ku leikattiin, jäivät sulhaskandidaatit syrjään. Muutoin hän pitää huolta lajitovereiden viestien lukemisesta, joka kiven nurkka ja multakasa pitää nuuhkia. Ihmeteltiin aikoinaan, miten narttukoira on nii innokas nuuhkimaan, onko se rodulle ominaista...tiijä ...
VastaaPoistaEnsiksikin karvakuonolle pikaista toipumista leikkauksesta...kyllä hänellä on ihan hyvä ja varmaan ressittömämpi elämä edessään ;)
VastaaPoistaIhania joulutunnelmia sinulla täällä,
ja tuo oli aivan ihana tuo lintujen "kuivakakku".
Mukavaa loppuvuotta sinulle.
Tuskin teit leikkauspäätöksen koiran elämää pahentaaksesi, siis pois huono omatunto. Runsas jouluinen postaus ja paljon hyvää olet ehtinyt tekemäänkin! Hyvät loppuvuodet!
VastaaPoista