Luin illalla Dalai-laman Myötätunto - sisäinen rauha ja onnellisempi elämä-kirjaa. Aamulenkillä mietin vielä hänen ajatuksiaan ihmisyydestä ja toisen ihmisen kohtaamisesta. Dalai-lamalle kaikki ihmiset ovat kuin omaa perhettä, ihmisiä jotka jakavat samat peruspäämäärät elämässään riippumatta kansalaisuudesta, iästä, varallisuudesta, uskonnosta tai koulutuksesta. Me kaikki etsimme onnea ja hyvinvointia. Se onnistuu Dalai-laman mukaan parhaiten harjoittamalla enemmän ystävällisyyttä ja suvaitsevaisuutta.
Dalai-lama kirjoittaa arvostavansa sitä kun joku tervehtii häntä hymyillen, aitoa ystävällisyyttä osoittaen. Vaikkei hän tuntisi tätä ihmistä hän sanoo sydämensä ilahtuvan välittömästi. Itse olen todella huono tunnistamaan ihmisiä ja varmasti monet pitävät sitä tahallisena välipitämättömyytenä ja töykeytenä.
Ensin vastaani käveli nuori nainen, joka hymyili ujosti jo kaukaa. Vastasin hymyyn, vaikken ollut varma tunsinko hänet vai en. Sitten kohtasin murkkuikäisen pojan, jonka tunnistin. Yllätyksekseni hänenkin päänsä teki selvästi havaittavan nyökkäävän liikkeen! Sitten ylitin kadun, ja vastaantuleva koululainen tervehti etunimelläni. Olin ilahtunut! Ja vielä yksi iloinen hyvän huomenen toivotus ennen kotiinpaluuta. Olin otettu! Tästä tulee varmasti hyvä päivä!
Tulin iloisena kotiin ja jatkoin joulukorttien askartelua. En ole moneen vuoteen lähettänyt itsetehtyjä joulutervehdyksiä, mutta toivon että ne ilahduttavat ja tuovat hyvää mieltä!
Itse olen saanut jo kaksi ihanaa joulukorttia!
Hymyillään kun tavataan!
t. Rentukka
Ihana kirjoitus :) ...elämän ihmeet koostuvat pienistä aidoista teoista ja asioista...
VastaaPoistaNiinkin pieni asia kun hymy saa paljon aikaan...
Joulukorttisi ovat aivan ihania, aivan varmasti lämmittävät saajien mieliä ja sydämiä.
Heippa. Tervehdin aina ihmisiä talon rapussa, vaikka en ole varma ovatko he talon asukkaista. Koulussa opetettiin että pitää niijata ja tervehtiä kaikkia vanhempia ihmisiä, vaikkei heitä tunnekaan. Kotikylillä ihmiset joskus katsoi vähän pitkään, mutta ei monikaan jättänyt vastaamatta pikkutytön niijaus tervehdykseen. Äiti opetti myös, aina on kiitettävä ja niiattava, niin minä sitten kävin aina kestityksen emännälle niiaamassa. " Onpas siinä hyvin käyttäytyvä lapsi" kuulin tätien sanovan ja sehän kannusti aina vaan uudelleen kiitosta saamaan. Kyllä se niin on, että hymy päivässä pitää mielen virkeänä:)
VastaaPoistaSieviä joulukortteja olet askarrellut! Niin se on: ystävällisyyteen vastataan ystävällisyydellä.
VastaaPoistaKiitos Hanna, Anni ja Vilma kommenteistanne. Onneksi näitä fiksuja, hyvinkäyttäytyviä nuoria vielä löytyy, (jotka siis tervehtivät tällaista vanhaa harppua ennen kuin minä ehdin) !
VastaaPoistaOnnellisen elämän ytimessä liikut. Todellakin kivaa lukea tätä postausta.
VastaaPoistaPitääkin joskus etsiä tuo kirja käsiini :)
Hymyllä on ihmeellinen vaikutus ja ystävällisellä katseella!
VastaaPoistaMinäkin pyrin hymyilymään vastaantulijoille. Varsinkin iäkkäämmille. :) Nuoret nyt ylleensä kääntää päänsä jo kilometrin päässä, - jollei tunneta toisiamme, toiseen suuntaan.
VastaaPoista