15. elokuuta 2014

Kesän paras lukuhetki

 
 
 
Kesällä kun taivas on pilvetön, 
 
                                                     
                                                ja auringossa suorastaan hehkuvan kuuma,


 
etsin pihalta varjoisan paikan, jonne leppeä tuulenvire osuu järveltäpäin,


                           rauhoitun viettämään lomapäivää paksun kirjan ja kuplivan juotavan kera.


                                  
                Olin säästänyt lomalukemiseksi Amy Tanin The Valley of Amazement-kirjan, jonka  hankin jo keväällä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun vaihteen Sanghaihin. Violet joutuu eroon äidistään, amerikkalaista, ensiluokkaisen kurtisaanitalon emännästä, kun keisarikunta hajoaa ja ulkomaalaiset poistuvat Kiinasta. Violet kidnapataan ja myydään toiseen kurtisaanitaloon, jossa hänestä tulee äidin palveluksessa olleen vanhemman kurtisaanin suojatti.
 
Kirja vaatii keskittymistä, joten en suosittele sitä iltalukemiseksi, jos ei pysty lukemaan kuin pienen pätkän kerrallaan. Ajattelin, että hidas etenemiseni johtuu siitä, että kirja on englanninkielinen ja aiheeltaan raskasta luettavaa, mutta kun luin Goodreadistä muiden lukijoiden kommentteja, huomasin, että myös englantia äidinkielenään käyttävät pitivät kirjaa haasteellisena.
Jotkut ylistävät, jotkut pitkästyvät. Olen samaa mieltä, paikoin lukeminen on nautinnollista,
 paikoin toivoisi asioiden etenevät nopeammin.
 
 Olen nyt kirjan puolivälissä ja olen pitänyt lukemisessa useamman viikon tauon, koska en tiedä haluanko jatkaa vai en. Amy Tan on kirjoittanut kirjaa pitkään ja hartaasti, 8 vuotta, joten toivoisin, että  pääsisin vielä kirjan imuun ja pystyisin seuraamaan kirjan henkilöiden tarinaa loppuun saakka. Luulen kuitenkin, että Violetin alamäki on surkea ja lohduton.
En mielelläni jätä kirjoja kesken, koska haluan yleensä tietää, mitä kirjailija on halunnut lukijalle kirjan välityksellä sanoa. Ehkä Amy Tan vielä osaa yllättääkin juonen käänteillään!
 
 
Lukisitko kirjan loppuun vai jättäisitkö kesken?

Tällä postauksella osallistun Luettua elämään -blogin Kesän paras lukuhetki-haasteeseen. (klik,klik)





 
 
 
 

4 kommenttia:

  1. Kerrassaan kauniit kuvat, joiden myötä katsojakin siirtyy viettämään kanssasi hellepäivää kuplivan juoman ja hyvä kirjan äärelle. Olisi kilistyksen paikka! Toivottavasti kirja saa vielä tilaisuuden, Tan on vanha suosikkini...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Olen jo päättänyt jatkaa lukemista sopivan tilaisuuden tullen

      Poista
  2. Joskus on kirjoja joita ei vaan saa luettua loppuun, ja ehkä tuo kirjasi jäisi miulta lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, usein sen huomaa melkein heti, jos kirja ei sytytä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!