Tänään 10.9. vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisyn päivä.
Ainakin yhden läheiseni itsemurhan yritykseen olen päässyt vaikuttamaan.
Jäähyväispuhelun jälkeen soitin hätäkeskukseen.
Sitten alkoi piinaava odotus, ehtivätkö poliisit ja ambulanssimiehet ajoissa.
Viime tipassa ehtivät!
On muutama muukin tapaus, joihin olisin toivonut voivani vaikuttaa.
Mutta kukaan ei voinut!
Jokainen itsemurhan tehneen ystävä tai läheinen miettii, miten teko olisi voitu estää.
Katsoin sivusta, kun lapseni suri ja syyllisti itseään kahden rakkaan ystävänsä kuoleman jälkeen.
Kaipaus oli viedä hänetkin mennessään.
Kesti kauan ennen kuin lakkasin olemasta huolissani.
Nyt hän huolehtii ammatissaan muista.
Kummastakaan heistä en luopuisi mistään hinnasta, vaikka pelko on edelleen olemassa.
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa!
Ollaan läsnä toinen toisillemme!
t. Rentukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!