Olin luvannut, että kun meille hankitaan koira, minä ulkoitutan sen reippaasti ja iloisin mielin onnellisena siitä että olen koiranomistaja, joka säällä, nurisematta, mukisematta, marmattamatta tai kiukuttelematta joka aamu, sekä aamulenkin lisäksi vielä muutaman kerran päivässä.
Nyt kuitenkin useamman päivän ajan on tapahtunut jotain täysin odottamatonta ja yllättävää!
Kun saan itseni vähitellen pystyasentoon, sänkyni vierästä kuulunut ulina ja vinkuminen on loppunut. Menen varovasti keittiöön ja haistelen. Ketään ei näy.
Keittiönpöydällä minua odottaa valmiit voileivät ja pannussa kahvi! Voi tätä onnea!
Tähän voisi jopa tottua! Mutta luulen, että kunhan katupölyt on lakaistu ja siitepölyaika ohi, koittaa taas arki, johon valmis aamupalapöytä ei kuulu...
Ihanaa aloitttaa päivä näin kiireettömästi!
--------
Pajunkissakuppi on muutaman vuoden takainen löytö Pentikiltä.
------
Ihanat aamut! Voileivät ja kaikki. On siitepölyajasta jotain hyötyäkin.
VastaaPoistaOoh mikä palvelu. Meillä kun tyttären Lapinkoira käy hoidossa, se olen minä joka ulkoilutan joka aamua kun perheen miehet, siis ukko ja 17 v ja 11 kk, meilkein mies nukkuvat. Mutta he onneksi ovat hoitaneet iltapäivä ja iltalenkit.
VastaaPoistaEn ole saanut valmista aamisata sitten kun jotain 5-6 vuotta sitten kun tyttäret asuivat kotona. Nauti saamastasi palvelusta ja hemmottelusta. Se on oikeesti aika harvinaista;)
Oi, miten ihanan aamun sait :o)
VastaaPoistaSe tuntuu NIIN juhlalliselta riittävän harvakseltaan.
Pieniä yllätyksiä on kiva arkeen rakentaa.
Jos tää ois facebookissa, painaisin tykkää-nappulaa :)
VastaaPoista