Syyssukat

Tänä syksynä en ole aloittanut mitään isompaa neuleprojektia, vaan olen jatkanut hyvin maltillisesti sukkien neulomista. Tosin tällä tahdilla ei lankavarastoon kovin suurta lovea synny, mutta pääasiahan on, että kulutusta on enemmän kuin hankintoja.  

 

 Novitan uusi sukkalehti ilmestyi jo syyskuun alkupuolella, mutta sitä saatiin odottaa kauppoihin muutama viikko. Kun sitten sain tuon lehden käsiini, huomasin, että noita malleja oli jo vilahdellut Voihan villasukka!- ryhmässä. Olikohan lehteä ollut mahdollista tilata etukäteen suoraan Novitalta?

 

Sukkalehden Taikaraita-malli sopi hyvin omille langoilleni. Niihin meni kaikkiaan 75 g lankaan. Tein raidoituksen vuoroin yksivärisellä valkoisella ja sini-lila-vihreä-kirjavalla Nallella. Resoriin, kantaan ja kärkeen käytin yksivärisiä jämälankoja. Sukat ovat koko 36/37.

 

Näitä mittatilauspolvareita olen neulonut ennenkin. Tämän kärjestä aloitettavan ohuesta sukkalangasta neulottavan sukan ohje löytyy Ullasta (klik, klik)

 
 
 
 
 
 

Näistä sukkien värisävyistä tuli mieleen tämän vuoden viimeinen mökkiviikonloppu.

Tein kuvakollaasin syksyisistä mökkikuvista ja toivon, että mökki pärjää taas yksikseen ensi kevääseen ja uuteen kesään.

 

Kuulaita syyspäiviä Sinulle!

t. Rentukka

Kärpässienen alla

       Tässä kuussa olen kuluttanut Nalle-lankaa 204 grammaa ja neulonut kolmet villasukat.

  Kodin Kuvalehden käsityöohjeista löysin aika kivan Sienifanin villasukka-ohjeen. Mallisukat on tehty Seitsemän veljestä- langalla, mutta kun varren aloitussilmukkamäärä oli peräti 70, arvelin sen riittävän hyvin ohuemmalle langallekin.

 

Kun olin ensimmäisen sukan kärkikavennusvaiheessa, huomasin että toinen vajaa kerä, josta oli tarkoitus jatkaa, olikin selvästi eri väristä. Ulkovalossa tuon värieron huomaa vielä paremmin, mutta eihän yhdellä sukalla mitään olisi tehnyt, joten päätin kuitenkin jatkaa toisen sukan neulomista kaikesta huolimatta. Ehkä nämä kuitenkin jollekin sienifanille kelpaavat!

 

 

 

 

Sini-valkoinen lanka on jo hyvin vanhaa Nallea, mutta sitä oli sopivasti lapsen sukkiin.

Sinisävyisistä raitasukista tuli myös oikein kivat.

 

  

              Viime lauantai-aamu oli niin sumuinen, että kesti melko pitkään ennen kuin aurinko pääsi paistamaan sumuverhon läpi. Järvivesi oli taas jäähtynyt alle 14 asteiseksi. Seuraavana mökkiviikonloppuna saadaan ottaa uimatikkaat jo pois. Kovin lyhyeksi jäi tänä kesänä uimakausi.

 

 

 

Kärpässieniä ei ole paljoa näkynyt, eikä muitakaan sieniä vielä. Mutta vastahan se sieniaika on alkamassa!

 

On ollut ilahduttavaa huomata, että vanhat blogiystävät käyvät edelleen lukemassa blogiani harventuneesta postaustahdista huolimatta,

Suurkiitos siitä!

 

Mukavia sieniretkiä!

t. Rentukka

 

 

 

 

 

Virkattu vauvanpeitto

Edellisessä postauksessa kerroin, että jouduin tilanteeseen, jossa oli pakko ostaa lisää lankaa lankalaihiksesta huolimatta. Parin kuukauden päästä saamme sukuun uuden jäsenen ja päätin virkatata peiton samalla mallilla kuin Prinsessajuttu-blogin  Mira. 

                          Kävimme kesällä yhden ainoan kerran pääkaupungissa (n. 60 km päässä!) ja samalla kertaa kurvasimme Oulunkylän Lankamaailman kautta. Hjertegarnin Blend Bamboo sattui olemaan sopivasti tarjouksessa, joten päädyin samaan lankavalintaan kuin Mira. 

Värien valinta oli todella vaikeaa. Mietin pitkään kahden sinisävyisen välillä. Ensimmäiset palat virkattuani olin varma, että tein sittenkin huonon valinnan ja että menen vaihtamaan langat. Helsinkiin lähteminen ei kuitenkaan onnistunut heti, ja hinku aloittaa peiton virkkaaminen johti siihen, että peitto syntyi näistä väreistä. 

Värisävyt ovat:

valkoinen 1000

vaalean punainen 4951

vaalean sininen 7071

Virkkasin 54 palaa eli ommeltuna peitossa on 9 x 6 riviä. 

Malli on nimeltää Paju ja se löytyy  Jan Eatonin kirjasta 200 virkattua ruutua.

On aika vaikea tietää minkä kokoisen peitosta tekisi kun ei ole vielä tietoa minkälaiseen sänkyyn se tulee.

Samoin olen miettinyt, virkkaanko reunukset vai en. Ilman reunuksia peittoon voi tarvittaessa lisätä paloja.

Katsoimme tulevan äidin kanssa sopivia reunamalleja, mutta luulenpa etten virkkaa niitä vielä.

 Jämälankalaatikko pienenee hitaasti mutta varmasti. Voihan villasukka!-FBryhmän innoittamana aloitin räsymattosukkia 7 veljeksestä. Toisena lankana näissä on sateenkaarivärjättyä raitaa. Neulominen on hauskaa, päätteleminen ei niinkään!

Taas on yksi lukuvuoden aloitus takana. 

Iloitaan vielä kesäisen lämpimistä päivistä!

t. Rentukka

Kesälaitumella

Olin viime viikolla ratsastusleirillä!

Neljä leiripäivää menivät tosi nopeasti hevosten kanssa touhutessa ja tietysti ratsastaessa.

Olen käynyt säännöllisesti ratsastustunneilla vasta vuoden verran, mutta uskaltauduin mukaan leirille, koska talli ja hevoset olivat tuttuja. Todella antoisa leiri!

 

 

                            

 

Hevoset saivat viettää kesälomaa laitumilla ennen tällä viikolla alkavaa syyskautta.

Osa hevosista palasi viikonloppuna kotitallille, missä ratsastuskoululaiset jo odottavat innokkaina ratsaille pääsyä. Loma päättyy ylihuomenna myös minulta.

 

 

 

Ratsutilan nuorimmainen tutustumassa riimussa tarhan ulkopuoliseen ihmeelliseen maailmaan.

Hän on tosi suloinen, vai mitä!

 

 

 

 

Kutimet olivat tietysti mukana leirilläkin, mutta totuuden nimissä myönnettäköön, että ainuttakaan silmukkaa en siellä ehtinyt neuloa! Jämälankasukat kuitenkin valmistuivat. Malli on kopioitu Virveriikka blogin Aulilta. Sain sukkiin käytettyä 145g Seiskaveikan jämiä.

Sorruin ostamaan Lankalaihiksesta huolimatta uutta lankaa, kun tuli ihan pakottava tarve.

Siitä kerron pian lisää!

 

Hyviä lomapäiviä niille kenellä loma vielä jatkuu!

t. Rentukka

Vihdoin valmis!

Tässä se virkattu torkkupeitto nyt vihdoin ja viimein on valmiina! Melkein kolme vuotta siihen meni! Täytyi selata blogihistoriaa aina lokakuuhun 2012 asti ennen kuin löysin ensimmäisen maininnan. Afrikankukka- paloista koottu peitto on kooltaan 140cm x 75 cm ja painoa sillä  on n. 900g. 

 

 

          

 Alun perin siitä oli tarkoitus tulla nojatuolin istuinsuoja, mutta

virkkasin paloja lisää pikkuhiljaa ja muutin suunnitelmaa. Ostin lankoja aina kerän kerrallaan lisää. Siitä seurasi se, että paloista tuli vähän eri kokoisia kun langat eivät olleetkaan saman paksuisia.

 

Karvakuonoa peiton vinous ei haittaa tippaakaan.

Se on jo testannut peiton ja todennut että sen päällä on aivan ihana torkahtaa.

Hyvää kannatti odottaa!

 

 

Odotus on pitkää talitinteilläkin!

 

Mökin räystään alle ei tänä kesänä pesinytkään entiseen tapaan västäräkki vaan talitiaisperhe.

 

Lieneekö kylmällä säällä jotain tekemistä pesinnän pitkittymisen kanssa, mutta tosi kauan tuntuu poikasten lentoonlähtö kestävän.

                  

 

Täällä kotona remontti etenee hitaasti mutta varmasti. Toistaiseksi pitää vaan malttaa odottaa!

 

Kesäistä viikonvaihdetta toivottaen,

Rentukka

                                       

Stressitöntä heinäkuuta!

Joskus on hyvä siivota kaappeja. Mutta jos ei halua ottaa stressiä kaikista suunnitelluista töistä, jotka eivät syystä tai toisesta toteuttuneetkaan, lienee viisasta unohtaa koko asia. Nyt olen kuitenkin aloittanut komeroiden raivaamisen, ja kaappien kätköistä on tupsahtanut esille mukaviakin yllätyksiä. 

Tämä keskeneräinen afrikankukkapeitto esimerkiksi. Siitä ei enää paljoa puuttuisi: puolikkaiden reunapalojen virkkausta, ompelua ja reunakaitaleet. Ei pitäisi olla niin vaikeaa...

                                   Mökille ei kuitenkaan viitsi ottaa niin suurta työtä mukaan, joten päätinkin tehdä ensin tällaisen unipupun. Ohjee tähän ihanuuteen löytyy täältä Maikin kontista.

Mökillä meillä on näkynyt harvinaisia vieraita, joutsenia. Tämä pariskunta kävi ihan meidän rannassa ja niillä tuntui olevan kovasti asiaa. Harmi vaan, ettei osattu toistemme kieltä!

Oikein ihanaa kesää kaikille!