Puuterin pehmeää lunta ja lankaa

Tänään sataa ihanaa pehmeää puuterilunta ja Karvakuono on päässyt työntämään nokkansa oikein syvälle lumeen metsästäessään hyviä tuoksuja. 

Karvakuono kävi eilen trimmissä, mutta turkki jätettiin pakkasten takia vähän pitemmäksi.

Sohva houkuttelee kovilla pakkasilla terhakkaa terrieriämme lenkkipolkuja enemmän jo nyt.

Vaikka tassuista lähti liika karva, silti anturoiden väliin tarttui lumipalloja, joita piti vähän väliä nuolla pois. 

 Koiran villapaidan ohje Koiramme lehdestä. Lanka 7 veikkaa.

Puuterimaisen pehmeää on myös teeteen Cocoa lenkkialpakka, josta neuloin työkaverilleni syntymäpäivälahjan. Ohje on peräisin Kotivinkistä. Olen leikannut sen lehdestä, enkä enää saanut selville, mistä numerosta ohje löytyi. Jos joku kiinnostuu, voin kopioida ohjeen ja lähettää sähköpostitse.

Bolero neulotaan ainaoikein neuleena takakappaleen helmasta ylöspäin samalla silmukoita lisäten.

Sivusaumat voi ommella yhteen hihoiksi. 

Koskaan ei ole liian myöhäistä- blogi lähtee nyt pienelle tauolle, koska todennäköisesti käsityörintamalla ei tule paljoa tapahtumaan, sillä  aion keksittyä muihin asioihin vaihteeksi.

Valokuvablogiani aion sen sijaan pitää hengissä, 

joten nähdään siellä:

http://elokuvina.blogspot.fi!

Koiralle huovutettu villapaita

Viimeksi villapaidan huovuttaminen epäonnistui, mutta sain siitä kuitenkin tuunattua hameen 
Tällä kertaa vironvillainen neule huopui hyvin. Neule päätyi koiralle villapaidaksi.

                             Alunperin Tallinnasta ostettu villapaita näytti ennen pesua tältä:

 

Villapaita oli seissyt kaapissa käyttämättömänä jo vähän aikaa. Malli on tosi kaunis, mutta neule on minulle iso ja Pojalle pieni. Molempien mielestä se oli myös liian lämmin ja kutittava.

Huovutuksen jälkeen neule  kutistui ja pinta tiivistyi. Leikkasin helmasta palasen, johon ompelin sauman niin, että se kapenee kaulaa kohti. Saumanvarat leikkasin ihan läheltä ommelta, eivätkä ne vaadi mitään huolittelua.

Etutassuja varten tein saksilla reiät ja sovitin niihin pötköksi ommellut lieriöt,

 ja ompelin ne käsin aukkoihin.

Paita jäi vähän lyhyeksi, koska laitoin etutassujen reiät liian alas, joten lisäsin vielä selkään loput kauniista helmaresorista. Kauluksestakin aika korkea, mutta se taittuu mukavasti kaksinkerroin. Talutushihnaa varten paitaan voi vielä leikata aukon.

Uusi paita jää odottamaan ensi talven pakkasia.

Täällä on jo hyppynarut kaivettu esiin, samantein kun koulun pihalla alkoi näkyä asfalttia.

Hiihtämään kuitenkin päästiin vielä tänään ihanassa auringonpaisteessa.

Aussille villaista ylle

Aussien eli australian terrierien pitäsi olla ns. "jokasään" koiria. Mutta meidän karvakuono ei ulkoile huonolla säällä. Erityisesti pimeään tai sateeseen aussi-herramme ei suostu lähtemään. Pistää tiukasti jarrut päälle ja katsoo silmät sikkuralla kuin näyttäisi sanovan: Mene sinä vaan, mutta minä en tule!

Sopivasti pakkasaamujen varalle sain valmiiksi villapaidan joka on neulottu 7-veljeksestä. (KyJy 18)

Lankaa meni n. 180 g,  osa yksiväristä ja osa Raitaa.

Tässä vielä toinen kuva, jossa vatsakappale näkyy paremmin.

Kun kuvat oli otettu, aloitettiin turkin siistiminen. Silloin koira ei enää seissytkään näin hienosti paikallaan!

Odotusta

Tänään odotan,
että eilisen migreenin aikaansaama niskajäykkyys helpottaisi,
että keuhkolääkäri soittaa huomenna ja kertoisi miksi voin aina vain huonosti,
että tapaan innokkaat oppilaani, joilla kaikilla on niin paljon asiaa,
että kuusi viikkoa kuluisi nopeasti ja alkaisi taas loma.

Tällä lomalla olen nauttinut siitä, että olen voinut tehdä asioita, joista pidän,

ulkoillut,

neulonut,

kyläillyt

leiponut

Leenan ohjeella tehdyt muffinssit, joihin käytin taloussuklaa rouhetta. Kokeilin silikonivuokia, jotka tulivat jonkun lehden kylkiäisinä. Hyvinä olivat!

Tosin kaikki ei sujunut aivan niin helposti.

Päätin tehdä koiralle villapaidan ruotsinkielisestä 101 ideér- lehdestä.

Alku sujui hyvin, vaikka lisäsinkin alkuperäiseen ohjeeseen  silmukoita, jotta villapaita mahtuisi koirani tyttöystävälle.

Mutta kaarrokkeet eivät ole minun juttuni. Sen huomasi myös oma koirani Mr Wilson, joka antoi lankakerille kyytiä, sillä seurauksella että sain selvittää lankoja useamman tunnin:$  Lopulta annoin periksi ja käytin saksia. Tein myös kuvion jotenkuten loppuun.

Villapaita valmistui, mutta harmillista kyllä, se oli liian pieni Miss Roxylle. Lähetin sen Turkuun Mr. Muffelsille kokeiltavaksi. Toivottavasti se sopii.