Haastevastauksia

Mustakissa haastoi minut vastaamaan 11 puutarha-aiheiseen kysymykseen. Tänä keväänä minun puutarhani on saanut viettää hiljaiseloa, kuten bloginikin, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa piristytä, kun toukokuukin on jo puolivälissä.

1. Mikä on lempivuodenaikasi?

Heti kärkeen tosi vaikea kysymys! Vastaan silti että kevät. Keväällä on mahtavaa seurata silmujen avautumista ja luonnon heräämistä. Meidän pihaan on istutettu lehtipuita, mm. verivaahtera ja hevoskastanjana, jotka ovat kauniita juuri tähän aikaan vuodesta. Meidän tontilla kukkivat myös sini- ja valkovuokot sekä kielot, jotka ilahduttavat ensimmäisinä keväällä.

  

 

2. Puuhailetko puutarhassa yksin vai onko sinulla apuvoimia?


Pääasiassa puuhailen yksin. Tarvittaessa saan Puuha-Peteltä apua oksien sahaamiseen, monttujen kaivamiseen sekä kompostin kääntämisessä tms. Karvakuono on tietysti aina mukana siellä missä tapahtuu!

 

 

 

3.Paljonko käytät suunnilleen vuodessa rahaa puutarhanhoitoon?


Hyvä kysymys! Omasta mielestäni vähän, mutta kaikki on suhteellista. Ostan ainakin multaa, kesäkukkia ja lannoitteita joka vuosi. Helposti niihin muutama satanen menee. Sitten tulee hankittua uusia työvälineitä sekä istutusruukkuja, vaikka niiden hankkimisen yritän jättää alennusmyynteihin.
Syksyllä ostan vielä muutaman pussin kevätsipuleita. Yritän hankkia pihalle helppohoitoisia perennoja ja havuja. Havuja pitää aika ajoin uusia, vaikka suojaan niitä harsoilla keväisin.

4. Kuinka iso puutarhasi on?

Puutarha on oikeastaan väärä sana meidän pihasta. Meillä on reilut 700 m2 rinnetontti, josta talo autotalleineen vie n. 200 m2. Puutarhan on alun perin suunnitellut talon edellinen omistaja, mutta yli 30 vuodessa, jonka olemme tässä asuneet, alkuperäisistä istutuksista on jäljellä vain vähän. Meillä on kadulle päin pieni etupiha, ja talon taakse jää kivan kokoinen nurmikenttä.

5. Kasvatatko paljon taimia itse?

Useimpina vuosina olen kasvattanut 1-vuotisia kesäkukkia, kuten samettiruusuja, krasseja, köynnöksiä. Tämä vuosi jää nyt olosuhteiden vuoksi väliin. Ensi keväänä toivottavasti saan paremmat tilat taimikasvatukseen, kun talon remontti valmistuu.

6. Onko sinulla hyötypuutarha ja mitä siellä viljelet?

Vuosien varrella hyötypuutarhani on pienentynyt pienenemistään. On vaikea hoitaa mansikkamaata 200 km päästä! Jäljellä on enää viinimarjapensaat, karviaiset, omena- ja luumupuut sekä raparperi.

7. Lempipuutarhaohjelmasi?

Katson niin vähän TV:tä että en osaa vastata tähän. Jään kyllä katsomaan, jos sattumalta avaan television ja sieltä tulee esim Sonja Lumpeen tai Strömsön puutarhaohjelma.

8. Teetkö vierailuja näyttelypuutarhoihin?

Avoimet puutarhat- tapahtuman löysin viime kesänä. Minusta se on ihana tapa nähdä erilaisia pihoja ja kerätä ideoita.

9. Mikä on lempparisi kevään kukkijoista?

Tänä keväänä narsissit ilahduttivat eniten.Laitoin viime syksynä uudet narsissin sipulit maahan, ja nyt ne kukkivat hienosti omana ryhmänään. Aiemmin laitoin sipulit perennoiden sekaan, kun en tiennyt että ne kukkivat paremmin tiiviinä rykelmänä.

 

 

 

10. Onko sinulla kasvihuone, huvimaja tai vastaava?

Tällä hetkellä ei mitään näistä. Mökille rankensimme pienen kasvihuoneen tomaatin viljelyä varten.

11. Lempipaikkasi puutarhassasi?

Nautin kun saan istua ison vaahteran tai hevoskastanjan varjossa kuumana kesäpäivänä.

                        Kesähuoneesta joudun luopumaan talon remontin yhteydessä, mutta suunnitelmissa on rakentaa uusi viherhuone, joka olisi käytössä ensi keväänä.

 

                              Oli ilo huomata, että tauon aikana blogi oli saanut pari uutta lukijaa!
                                       Lämpimiä ilmoja odotellessa,
                                           t. Rentukka

Heinäkuun helteessä

Heinäkuussa syntynyt tyttäreni sai syntymäpäivälahjaksi tänäkin vuonna sukat, kuten monesti aiemmin. Hän saa kyllä syyttää itseään, kun ihaili tuota lankakerää kaupassa ja pohti saisikohan hän neulotuksi itselleen sukat (vai neuloisiko ne äiti?). 

Taika-Olgat sukkaohje löytyy Pappilanmummon blogista.(klik,klik)

  

Samaa sävyä sukkien kanssa löytyy

saaressa tällä hetkellä kukkivasta kanervasta.

 

 

 Paljon muuta kukkivaa ei sieltä tällä hetkellä löydykään.

 Kuivuus alkaa vaivata erityisesti koivuja.

 

 

                          Koivu on pudottanut jo suurimman osan lehtiään. Olemme kantaneet juurille litrakaupalla vettä, mutta silti huolestuttaa, miten ne mahtavat selvitä hengissä ensi vuoteen.

Koivut ovat antaneet kaivattua näkösuojaa järveltä, ja ovat ilmeisesti visakoivuja,

 koska ne ovat pysyneet matalina ja käiväräisinä.

                        

 

 

Ukkospuuskaa edeltäneessä tuulessa kuivuneet keltaiset lehdet levittäytyivät rapuille ja kalliolle.

Enteileekä tämä jo kesän loppua? 

 

 

Kauniit punavartiset heinät ja pienet männytaimet sinnittelevät kuivalla kalliolla.

 

 

 

 Puuha-Peten nikkaroima yrttilaatikko on ollut mainio. Jopa basilika on viihtynyt siinä hyvin.

Minttu kasvaa vähän liiankin hyvin ja yrittää vallata tilaa salaateilta.

 

Tänä vuonna istutin kesäkukkia vähän verrattuna edellisiin vuosiin, ja nekin vähät ovat kärsineet kastelun puutteesta. Alesta ostamani timanttituija näyttäisi pärjäävän isossa ruukussa kohtuullisesti.

Katajat ja tuijat ovat täällä omiaan. On tehtävä kierros puutarhablogeissa, kun kaipaa vaihtelua tähän luonnonmukaiseen mökkipihaan!

 

 

Tässä kuitenkin terassin uudet kukkalaatikot,

 joissa kasvaa takuuvarmat pelargoniat ja päivänhatut. 

 

 

    

Mahtava väriläikkä, vai mitä?

 

 

Pieni laatikkoviljelmä

 

Epävakaa sää näyttäisi jatkuvan juhannuksen yli. Tosin juuri naapurin kanssa todettiin, että ollaan palattu entisaikojen juhannussäihin. Silloinkin aina teltat ja makuupussit vettyiväit sateessa. Enää ei leirintäalueiden juhannusjuhlat ole meitä varten, hyvä jos ulkona tarkenee grillata saati syödä!

 

 

 

 Syömisestä puheenollen, kylvin tänään salaattia tällaiseen laatikkoon. Meillä on kyllä kasvimaakin, mutta kun perkaaminen jäi ja jäi, kylvin sinne viimein eilen kesäkukkia. Mutta kuinka ollakaan, Karvakuono oli siellä hetken päästä kaivamassa siemeniä yltä päältä mullassa. Tähän laatikkoon sillä ei ole mitään asiaa!  

                 

 

Salaattilaatikko on muutenkin kätevä, sen voi siirtää aurinkoiseen paikkaan tai tarvittaessa katokseen pois sateesta. Ja sopii pieneen tilaan, vaikkapa parvekkeelle. Tämä idea on ollut Plantagen magazinessa viime vuonna. Laitoin pohjalle suodatinkankaan, niin alusta pysyy siistimpänä.

 

 

Muutakin satoa on luvassa. Ainakin luumupuuhun on ilmestynyt aika kivasti raakileita.

 Omenapuut meillä jäi keväällä ruiskuttamatta ja tietysti niihin on päässyt joku tuholainen. Yhdessä viime vuotisessa puutarhalehdessä ehdotettiin kokeilemaan ferromoni-pyydystä. Mietin, kannattaisiko sellaisia tilata. Onko kenelläkään kokemuksia?

 

 

 

Siperian kurjenmiekkoihin aukesi ensimmäiset kukat tänään.

On ne vaan uljaan näköisiä!

 

 

                                       

       Olen kokeillut tässä lyhdyssä vuosittain eri kasveja vaihtelevalla menestyksellä. Nyt on vuorossa   Vesiputous-niminen kasvi, joka näyttäisi viihtyvän hyvin.

 

 

         Harmi, että meillä alkaa juhannusruusun kukinta olla ohi (kuva on pari vuotta vanha). 

                  Ehkä siitä sentään vielä muutaman oksan saa leikattua juhannuspöydän koristeeksi.   

         

Iloista juhannusviikkoa sateista huolimatta!

t. Rentukka

Vaaleanpunaisia kaunottaria ja kulkuri

Piha on tänä vuonna jäänyt ihan hunningolle myyntisuunnitelmiemme vuoksi, mutta eilen oli ihan pakko aloittaa pihahommat. Pitelen nyt hetken sadetta sisällä ja etsin trimmerin käyttöohjetta,

 koska leikkuusiima meni "räts" poikki ja pitää lähteä ostamaan uutta.

 

Kävin nappaamassa kuvia upeasti kukkivasta alppiruususta.

                                    

 En muista, että siinä olisi aiemmin ollut näin paljon kukkia.

               Aamupäivällä kävin puutarhamyymälässä ja siellä näin Fantastic- nimisen alppiruusun,

 joka näytti aika samalta. Kiva, jos joku lukijoista tietäisi, mikä lajike tämä voisi olla!

 

 

Meillä on kukassa myös sireenit, hevoskastanja ja tuo sininen luonnonkukka, joka saa kukkia keskellä nurmikkoa! Väärään paikkaahan se on kulkeutunut, mutta en raaski häätää poiskaan.

 

 

 

 

 

 

 Vaikka useissa blogeissa olen viime aikoina nähnyt mitä hienompia tulppaanikuvia, minusta nämä ovat aivan ihania tulppaaneja myös. Istutin ne myöhään viime syksynä, mutta onneksi oli lämmin syksy ja taisivat ehtiä juurtumaan.

 

Kaikille Karvakuonon ystäville tiedoksi, että Karvakuono voi hyvin ja valmistautuu viettämää kesää mökkimaisemissa nauttien kulkurielämästä ilman pantaa ja hihnaa. Ei se tosin lähde näköetäisyyttä kauemmaksi emännästä. Ehkä silloin tällöin Karvakuonokin pääsee osalliseksi grilliherkuista, jos se muistaa pysyä valppaana.

 

                          

 

Kuvia tulee otettua siihen tahtiin, että juttua riittäisi moneen postaukseen.

Ehkä seuraavaksi kerron, millaisen lahjan velipoika sai!

 

Pikaisiin näkemiin!

t. Rentukka

Flooranpäivän iltana

Sade kastelee ikkunaruudut, muuttaa maiseman harmaaksi, eivätkä kukatkaan avanneet tänään terälehtiää vaikka olikin Kukan ja Flooranpäivä.

  

 

Vettä valuva tikka ei sateesta piitannut, vaan tuli nokkimaan talipalloa, joka vielä on saanut jäädä pikkulintujen vararavinnoksi. Auringonkukan siemenet on syöty viimeistä murua myöten.

 

 

Viikko sitten kävin hakemassa ystävältäni hyvässä kasvussa olevat tomaatin ja paprikan taimet.

 Muutamana päivänä olen uskaltanut ulkoiluttaa niitä katetulla terassillamme.

Tänään en vienyt tomaatin taimia karaistumaan, vaan ajattelin, että

tässä ikkunalla ne saavat varmemmin lämpöä ja valoa.

 

               Muumi-mamma valvoo ikkunalaudalla, että kastelu on sopivaa,

ja juttelee niille rauhalliseen tapaansa: "Pian lämpenee ja päästään ulos!"

 

Sateen jälkeen paistaa aina aurinko!

 

Mukavaa viikkoa ja kiitos vierailusta blogissani!

t. Rentukka

 

 

 

                                                                   
                                                            

Ihana kevät!

 

Sinivalkoinen lumihiutalekuviollinen talviverho sai luvan antaa tilaa kevätilmeelle. Ostin Marimekon Kippis-kangasta jo tammikuussa Vantaan Jumbosta sillä välin kun mies kävi Flamengon puolella korvalääkärillä. Ei me muuten ostareissa yhdessä käydä, ei todella!

 

 

 

Tänään ompelin  kankaasta verhokapan ja ripustin ikkunaan, vaikka mietinkin, että mitä jos jättäisin ompelemisen siihen, kun ollaan saatu talo myytyä ja löydetty uusi asunto. Mutta sitten päätin kuitenkin lopettaa jossittelun ja hyvä niin. Verho muutti koko keittiön ilmeen paljon raikkaammaksi.

 

 

 

Työtasolla suolaheinä on pysynyt hengissä koko talven. Timjamikin on pärjännyt hyvin yrttiruukussa, mutta basilika on pitänyt uusia melko tiheään. Tytär katsoi tuota mukia ja  kysyi, onko hän tehnyt sen joskus alakoulussa, mutta oli pakko tunnustaa, että ihan itse olen sen tehnyt ja maalannut! Se palvelee tosi hienosti yrttiruukkuna.

                                               

                 Viime syksynä pihamaalle istuttamani sipulit alkavat nostaa päätään. Omenapuun alle ilmestyi tällaisia tosi matalia Iiriksiä, Reticula Gordon- lajiketta Lidlistä. En ole ennen tällaisia nähnyt, saati itse kasvattanut! Varsi on todella matala, mutta kukka on samannäköinen kuin muissakin kurjenmiekoissa. Kai tämäkin niihin kuuluu?

    

             Pääsiäisen aikaan olimme iltakävelyllä Vesijärven rannassa juuri auringonlaskun aikaan, ja onnistuin ottamaan muutamia kultareunaisia iltakuvia.

 

Karvakuonolla oli kaupunkireissulla uudet tyylikkäät valjaat päällä.

 

 

  

 

          Keväisen metsän kuultavassa valossa aikaa ei ole.

Satakieli raotaa paratiisin porttia.

(A-M Kaskinen)

 

Mahtavaa, pian on jo kesä!

t. Rentukka