Kukkaraitasukat

 Tammikuun neulesaldo jäi 80 grammaan Sandnes Sisu-lankaa, josta neuloin Kukkaraitasukat. 

Malli löytyy Kauneimmat lapaset ja sukat &asusteet -lehdestä, josta en ilmestymisvuotta tai numeroa löytänyt, mutta muistaakseni se on 2-3 vuotta vanha.

  

 

Nimensä malli saa tästä kukkaraidasta, joka vielä vaatisi silmukointia noiden punaisten kuvioitten keskelle. Eikö ne näytä ihan hyviltä ilman oranssia keskustaakin?

 

  Aloitin nämä sukat heti joulukalenterivillasukkien perään samoilla jämälangoilla. Tuntuu, ettei se lankakori tästä paljoa keventynyt. Jos innostusta riittää, voin hyvin kokeilla kahta muutakin mallia, joka löytyy tuosta samasta lehdestä. Ruususukat ja tulppaanisukat ovat tosi kauniit, mutta niissä on enemmän kirjoneuletta kuin näissä.

                                         

              Sytomyssyjen kanssa tulee kiire, jos aion ehtiä muutaman tehdä ennen ystävänpäivää. 

 Tosin myssyjä otetaan vastaan ystävänpäivän jälkeenkin. 

Karvakuono suostuu jo lähtemään ulos, kun kireä pakkanen hellitti. Nyt tiet ovat muuttuneet luistinradoiksi ja paras paikka ulkoilla on oma piha. Harmi vaan, että siellä joutuu ulkoilemaan yksin, eikä emännästäkään ei ole leikkikaveriksi.

Oikein iloista helmikuuta kaikille!

t. Rentukka

Muistoja viime vuodelta

Muistoja vuodelta 2015

Monet ovat hämmästelleet, miten viime vuosi jäi muistoihimme sateisena ja kylmänä, mutta kuvia selatessa synkistelyyn ei ole mitään syytä. 

Kuvia on kertynyt vuoden mittaan aivan hirmuinen määrä, enkä usko olevani ainoa, jolla kuvatiedostojen paisuminen alkaa huolestuttaa. Päätinkin säästää teitä, hyvät lukijani, kuvaähkyltä ja liitän vuosikatsaukseen neljä kollaasia, yhden jokaisesta vuodenajasta. 

 

Keväällä meidän puutarhassa kukkivat tulppaanit ja narsissit. Omenapuut pitivät välivuoden eikä omenoita saatu niin paljoa kuin edellisenä vuonna. Mökkikausi aloitettiin jo toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna, kun jäät lähtivät aikaisin ja saatiin vene vesille.

Kesä alkoi koleana ja järvivesi pysyi viileänä lähes koko kesän. Elokuussa päästiin vihdoin nauttimaan veneilystä ja päätetiin lähteä Ruotsin risteilylle vielä ennen loman loppua. Tomaatitkaan eivät ehtineet kypsyä terassilla, muista viljelyksistä puhumattakaan.

Syksyllä käynnistyi pitkään harkinnassa ollut taloremontti. Kotipihalta ei tässä kollaasissa ole yhtään kuvaa, koska kaivinkoneen ja rakennustelineiden jäljiltä pihalta oli vaikea löytää mitään elävää. Upeat säät suosivat, kun olin kuntoutuksessa Siuntion kylpylässä ja kun kävimme työkavereitten kanssa Porkkalanniemessä retkeilemässä.

Joulukuussa taloremontti oli siinä vaiheessa, että ulkotyöt jäivät odottamaan kevättä ja siirryttiin sisätiloihin eli olohuoneeseen ja keittiöön. Työt jatkuvat edelleen, mutta jo tässä vaiheessa näyttää lupaavalta. Keittiöstä ja olohuoneesta tulee avara ja valoisa tila, aivan loistava parannus!

 

 

                              Joulutunnelmaa loivat tänäkin vuonna kynttilät, kuusi koristeineen, joulumyyjäiset, kukat ja sokerina pohjalla Pähkinänsärkijä-baletti. Tänään löytyi vielä varastosta iso laatikollinen jouluvaloja ja koristeita, joita ilma tultiin toimeen tänä jouluna. On varmaan syytä miettiä, mitä koristeita laitan talteen ensi vuotta varten, koska kukaan ei huomannut mitään- en edes minä itse!

                                         Lisää taloremontista tulossa lähiaikoina!
                                         
                                              Hyvää alkanutta vuotta Sinulle!
                                              t. Rentukka

Loppuvuoden neuletöitä

 

Vajaa kolme viikkoa jäljellä Lankalaihista, joten vähitellen voi jo alkaa tehdä arvioita siitä, onko päästy lähellekään tavoitetta. Tein yhteenvedon tänä vuonna valmistuneista neuletöistäni ja kokosin niistä oman sivun tänne blogiin. Sivu avautuu myös klikkaamalla tästä: Valmistunnet 2015.

Vaikka koko ajan on ollut menossa joku neuletyö, olen pysytellyt pienissä neuletöissä eikä langankulutustakaan voida mitata kiloissa. Neulottujen metrien laskuri näyttää pian 6000 m.

Tavoitteeni oli varastossa olevien lankojen vähentäminen kolmella kilolla. Jämälankoja olen käyttänyt lähinnä sukkiin ja myssyihin. 

Parin vuoden takaista Novitan Kaikua, jota olin ostanut villapaitaa varten, käytin reilut 200 g palmikkoneuleponchoon. Ponchosta tulikin heti lempivaatteeni.

 

Poncho on mukavan kevyt ja sopivan lämmin. Villapaidoissa en oikein enää viihdy, vaan vaatteiden pitää olla mukavia ja joustavia.

 

 

Ponchon ohje löytyy Novitan kevät 2013 numerosta.

 

Ainakin kaksi erilaista adventtikalenteria näyttää olevan käynnissä, joissa neulotaan sukkia ohjeen mukaan ja sukkien pitäisi valmistua jouluksi. Osallistun niistä toiseen eli Missä neuloimme kerran-blogin Vyyhdin ja Neulistin villasukkakalenteriin.

 

 

Tässä ollaan vielä ihan alussa. Tänään en ole vielä päässyt neulomaan päivän raitaa, vaan pitää malttaa Lotto-arvontaan asti, vaikka tosin meillä ei tänään pääse edes katsomaan televisiota olohuoneen remontin vuoksi. Pitää sitten vaan soveltaa ohjetta tilanteen mukaan.

 

 

 

Lopuksi vielä Karvakuonon terveiset:

 - Uudessa sadetakissa on turvallista liikkua pimeälläkin : )

 

Hyvää huomista Lucianpäivää kaikille!

t. Rentukka

 

 

 

Vihdoin valmis!

Tässä se virkattu torkkupeitto nyt vihdoin ja viimein on valmiina! Melkein kolme vuotta siihen meni! Täytyi selata blogihistoriaa aina lokakuuhun 2012 asti ennen kuin löysin ensimmäisen maininnan. Afrikankukka- paloista koottu peitto on kooltaan 140cm x 75 cm ja painoa sillä  on n. 900g. 

 

 

          

 Alun perin siitä oli tarkoitus tulla nojatuolin istuinsuoja, mutta

virkkasin paloja lisää pikkuhiljaa ja muutin suunnitelmaa. Ostin lankoja aina kerän kerrallaan lisää. Siitä seurasi se, että paloista tuli vähän eri kokoisia kun langat eivät olleetkaan saman paksuisia.

 

Karvakuonoa peiton vinous ei haittaa tippaakaan.

Se on jo testannut peiton ja todennut että sen päällä on aivan ihana torkahtaa.

Hyvää kannatti odottaa!

 

 

Odotus on pitkää talitinteilläkin!

 

Mökin räystään alle ei tänä kesänä pesinytkään entiseen tapaan västäräkki vaan talitiaisperhe.

 

Lieneekö kylmällä säällä jotain tekemistä pesinnän pitkittymisen kanssa, mutta tosi kauan tuntuu poikasten lentoonlähtö kestävän.

                  

 

Täällä kotona remontti etenee hitaasti mutta varmasti. Toistaiseksi pitää vaan malttaa odottaa!

 

Kesäistä viikonvaihdetta toivottaen,

Rentukka

                                       

Kumpi voittaa?

 

Tämä violetti trikookude on ostettu Turun käsityömessuilta muutama vuosi sitten, ja se putkahti esille tyttären muuton yhteydessä. Niinpä lupasin virkata hänelle uuteen asuntoon maton.

Karvakuono sitä vastoin toivoo, että voisi pitää maton nukkuma-alustanaan. Hmm..

Kumpi voittaa?

 

                       

         Käytin mallina Suuren käsityölehden mainoksen mukana tullutta ohjetta.

Tosin virkkasin silmukoita sen mukaan alkoiko reuna kupruilla vai ei. Purkamistakin jouduin harrastamaan useampaan otteeseen ennen kuin sain reunasta suoran.

      

 

Tyttären vaatekaapista löytyi myös pieneksi jäänyt samettihame, jonka helmassa oli kaunista kirjailua. Ehdotin, että voisin ommella siitä tyynyn. Kellohelmaisesta, pitkästä hameesta riitti kangasta reilun kokoiseen tyynyyn. Tosin, ei siitä paljon kangasta jäljelle jäänyt, kun tein taskullisen mallin kahdesta kappaleesta, niin että kissaperheen tyynynpäällinen olisi helppo laittaa pesuun.

 

Saman tein sain viedyksi ompelukoneen ja saumurin huoltoon.

Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa. Nyt ei muuta kuin koneet jouluompeluksia surruttamaan. Olisi tässä muutama muukin projekti hoidettavana, joten saas nähdä mihin aika riittää.

 

 

 

Ensi viikolla minulla on epävirallinen hoitohevonen sillä aikaa kun omistaja lomailee etelän auringossa. Mahtavaa!

 

Aivan mahtavaa alkavaa viikkoa Sinulle!

t. Rentukka

Kotipäivä

Vietän tänään ja eilen kotipäivää, vaikkei syysloma vielä alkanutkaan.

Jouduin selkäkivun vuoksi huilailemaan muutamaksi päiväksi,

juuri kun töitä olisi vaikka muille jakaa.

Karvakuonon kanssa käytiin pihalla toteamassa,

että vaahterat ovat jo pudottaneet lehtiä ja haravointi alkaisi olla ajankohtaista.

 

Pihalla riittäisi muutakin tekemistä. 

Talviomenat ovat vielä tiuhasti kiinni puussa, mutta nekin pitäisi kerätä ja viedä varastoon kypsymään ennen pakkasia. Tänä vuonna meillä ei ole keitelty omenasosetta eikä mehua, vaan olen ollut tyytyväinen, jos joku on huolinut omenoita mukaansa.

   

 

Minulla on ollut terassilla kasvamassa tomaatteja ja paprikaa.

Keräsin lopun tomaattisadon kypsymään sisälle.

Tomaatteja kypsyi tänä vuonna paremmin kuin edellisenä vuonna,

mutta sato jäi kuitenkin aika pieneksi nokkoslannoitteesta huolimatta.

Ensi kesänä taas uusi yritys!

 

 

 

Siirsin paprikan ruukkuineen päivineen keittiön ikkunalle.

Ei se tainnut oikein pitää muutosta, kun alkoi heti tiputtaa lehtiään!

 

 

 Pelargoniat, samettikukat ja krassit kukkivat edelleen, mutta syyslomalla on suunnitelmissa ruukkujen tyhjennys ja talvisäilöön vieminen. Keijunmekot saavat jäädä vielä ulos, koska ne kestävät hyvin pakkastakin.

 

 

 Sain valmiiksi yhdet raitasukat, jotka ehtivät vielä Asunnottomien yön sukkakeräykseen.

Kuvassa näkyy vähän Mårbacka pelargoniaa, jonka yritän talvettaa. Mahtaakohan onnistua, kun autotallissa ei tule olemaan sähköt päällä? 

 

        Koululaisten virkkaustöitä miettiessäni törmäsin Patalappumania-blogiin,

 ja tähän sympaattiseen vesinokkaeläimeen. Pääset ohjeeseen klikkaamalla tästä.

 

       Täksi päiväksi varasin itselleni luettavaa, niin että pysyisin varmasti sisällä lepäämässä ja pääsisin huomenna takaisin töihin. Muutama narsissi- ja tulppaanisipuli odottaa kiihkeästi multaan pääsyä, mutta siitä huolimatta avaan nyt kirjan ja unohdan hetkeksi kaikki tekemättömät työt.

 

                          Leppoisaa lokakuista tiistaita Sinulle!

                                                  t. Rentukka

 

Vaaleanpunaisia kaunottaria ja kulkuri

Piha on tänä vuonna jäänyt ihan hunningolle myyntisuunnitelmiemme vuoksi, mutta eilen oli ihan pakko aloittaa pihahommat. Pitelen nyt hetken sadetta sisällä ja etsin trimmerin käyttöohjetta,

 koska leikkuusiima meni "räts" poikki ja pitää lähteä ostamaan uutta.

 

Kävin nappaamassa kuvia upeasti kukkivasta alppiruususta.

                                    

 En muista, että siinä olisi aiemmin ollut näin paljon kukkia.

               Aamupäivällä kävin puutarhamyymälässä ja siellä näin Fantastic- nimisen alppiruusun,

 joka näytti aika samalta. Kiva, jos joku lukijoista tietäisi, mikä lajike tämä voisi olla!

 

 

Meillä on kukassa myös sireenit, hevoskastanja ja tuo sininen luonnonkukka, joka saa kukkia keskellä nurmikkoa! Väärään paikkaahan se on kulkeutunut, mutta en raaski häätää poiskaan.

 

 

 

 

 

 

 Vaikka useissa blogeissa olen viime aikoina nähnyt mitä hienompia tulppaanikuvia, minusta nämä ovat aivan ihania tulppaaneja myös. Istutin ne myöhään viime syksynä, mutta onneksi oli lämmin syksy ja taisivat ehtiä juurtumaan.

 

Kaikille Karvakuonon ystäville tiedoksi, että Karvakuono voi hyvin ja valmistautuu viettämää kesää mökkimaisemissa nauttien kulkurielämästä ilman pantaa ja hihnaa. Ei se tosin lähde näköetäisyyttä kauemmaksi emännästä. Ehkä silloin tällöin Karvakuonokin pääsee osalliseksi grilliherkuista, jos se muistaa pysyä valppaana.

 

                          

 

Kuvia tulee otettua siihen tahtiin, että juttua riittäisi moneen postaukseen.

Ehkä seuraavaksi kerron, millaisen lahjan velipoika sai!

 

Pikaisiin näkemiin!

t. Rentukka

Untenmaille

 

 

Kävimme pari viikkoa sitten katsomassa, olisiko Tallinnassa jo kevät.

Ihan yhtä vaihtelevaa oli sää siellä kuin Suomenlahden toisella puolellakin.

 

 

Raatihuoneen tori, Tallinna

 

 

Nyt ei ollut tarkoitus tehdä lankaostoksia eikä matkalaukkuun päätynytkään muuta kuin pullea muovikassillinen pehmeää froteeta. Täytyihän se pakan loppu saada sinne sopimaan, kun alennuskupongilla sain sen puoleen hintaan ostaa! 

 

Tallinnan Vanhaa kaupunkia hotellin ikkunasta kuvattuna

                          

Mielessä oli uudet pedit tyttären kissoille ja omalle Karvakuonolle.

                               Kissojen peti oli vähän monimutkaisempi palapeli.

                        Olen ottanut ohjeen One-yard wonders- kirjasta (Storey publishing).

 

Keskellä olevaan neliöön ommellaan neljä suunnikaan muotoista palaa,

joiden yksi sivu on neliön sivun mittainen.

Pedin ala- ja yläpuoli tehdään erikseen ja ne yhdistetään vielä reunuksella,

joka kokoaa pedin pallon muotoon.

 

Tästä kankaasta irtosi ihan hirvittävästi nukkaa, joka tarttui joka paikkaan.

 Kamala siivo!

 

Karvakuonon Pupu-lelu pääsi kokeilemaan päikkäreitä kissanpedissä ennen kuin

 se vietiin tyttären kissoille.

 

Karvakuonon kuljetushäkkiin tein huomattavasti yksinkertaisemman version.

 

Pohja ja sivukappaleet ovat jämäpaloja markiisista, jota olen aikoinaan ostanut Ikeasta.

Otin mitat häkin pohjasta, mutta vähän pieneksi peti kuitenkin jäi.

 Kulmiin täytyy ehkä laittaa narut, että se pysyy paikallaan.

 En täyttänyt petiä kovin tiiviiksi, siksi että koira voisi pedata itselleen sopivan makuualustan. Kissojen petiin solmin lankoja, joiden tarkoitus on pitää  täyte paikoillaan,

 mutta tähän en vielä niitä laittanut. Katsotaan nyt, tarvitaanko niitä.

luksusta Tallinnassa

 

Tähän oli ihana köllähtää, kun jalat oli kävelty muusiksi Vanhassa kaupungissa!

 

Päivä kääntyy pian iltaan. Huomenna on tiedossa uutta ja mielenkiintoista.

 

Hyvää illanjatkoa sinulle,

t. Rentukka

 

 

 

 

Ihana kevät!

 

Sinivalkoinen lumihiutalekuviollinen talviverho sai luvan antaa tilaa kevätilmeelle. Ostin Marimekon Kippis-kangasta jo tammikuussa Vantaan Jumbosta sillä välin kun mies kävi Flamengon puolella korvalääkärillä. Ei me muuten ostareissa yhdessä käydä, ei todella!

 

 

 

Tänään ompelin  kankaasta verhokapan ja ripustin ikkunaan, vaikka mietinkin, että mitä jos jättäisin ompelemisen siihen, kun ollaan saatu talo myytyä ja löydetty uusi asunto. Mutta sitten päätin kuitenkin lopettaa jossittelun ja hyvä niin. Verho muutti koko keittiön ilmeen paljon raikkaammaksi.

 

 

 

Työtasolla suolaheinä on pysynyt hengissä koko talven. Timjamikin on pärjännyt hyvin yrttiruukussa, mutta basilika on pitänyt uusia melko tiheään. Tytär katsoi tuota mukia ja  kysyi, onko hän tehnyt sen joskus alakoulussa, mutta oli pakko tunnustaa, että ihan itse olen sen tehnyt ja maalannut! Se palvelee tosi hienosti yrttiruukkuna.

                                               

                 Viime syksynä pihamaalle istuttamani sipulit alkavat nostaa päätään. Omenapuun alle ilmestyi tällaisia tosi matalia Iiriksiä, Reticula Gordon- lajiketta Lidlistä. En ole ennen tällaisia nähnyt, saati itse kasvattanut! Varsi on todella matala, mutta kukka on samannäköinen kuin muissakin kurjenmiekoissa. Kai tämäkin niihin kuuluu?

    

             Pääsiäisen aikaan olimme iltakävelyllä Vesijärven rannassa juuri auringonlaskun aikaan, ja onnistuin ottamaan muutamia kultareunaisia iltakuvia.

 

Karvakuonolla oli kaupunkireissulla uudet tyylikkäät valjaat päällä.

 

 

  

 

          Keväisen metsän kuultavassa valossa aikaa ei ole.

Satakieli raotaa paratiisin porttia.

(A-M Kaskinen)

 

Mahtavaa, pian on jo kesä!

t. Rentukka

 

 

Eläinystävien iloksi

Talo myyntiin ja rojua vähemmäksi-projekti edistyy tyydyttävästi. Takkahuoneen paneliseinä  paljastui, kun seinäkaapit tyhjennettiin ja vietiin pois.

 

 

Lidlistä syksyllä ostamani hyasintit aukevat pääsiäiseksi. Ihana tuoksu! 

 

Projektin etenemistä on tälläkin viikolla haitannut se, että komeroita siivotessa tuppaa tulemaan vastaan jotain sellaista, joka vaatii työstämistä.

Muun muassa olen saattanut ostaa kirppikseltä laukun eurolla tai kahdella kivojen sankojen takia. Laukun raato on saanut jäädä varastoon odottamaan vuoroaan.

 

Nahkalaukuista on ollut mielessä tehdä kissanleluja. Pari kivaa ideaa olen kopioinut Eilen tein-blogista. Toiseen helppotekoiseen kissanleluun olisi tarvittu superpalloja, jotka valitettavasti jo ehdin myydä kirppiksellä. Harmillista, mutta toistaalta... Hannelle kiitos ideoista!

 

Käyttämäni nahka taisi olla jäykempää kuin Hannella, enkä saanut solmittua nauhoihin kuin vaivoin kaksi solmua. Muutama kappale lähti eilen koekäytöön ja jännityksellä odotetaan, hyväksyttiinkö uudet lelut vai ei.

 

 

Kiiltävä keinonahka ja rapiseva muovinauha muuttivat myös kissanleluiksi.

 

 

 

Rapiseva lelu on ommeltu pehmeästä fleecestä.

 

 

Tätäkin ideaa testataan parhaillaan! Ehkä sisukseen voisi lisätä mirrinminttua?

 

 

 

 

Karvakuonolle käytiin tänään ostamassa uudet valjaat. Poika oli kasvanut näistä ulos!

Remmit olivat hiertäneet kainaloiden alta, ja minä ihmettelin miksei lenkkeily maistu.

Uudet valjaat ovat eri mallia (y-valjaaat)  ja säätövaraa riittää.

Eiköhän näillä taas ala vauhti kiihtyä ja kilot karista!

 

 

 

 

Huhtikuun 1. päivä kuvasin ensimmäisen sinivuokon nupun

kotipihassa! Ei ollut aprillia.

 

 

Hyvää viikonloppua kaikille! Ja kiitos ihanista kommenteista edelliseen postaukseen.

t. Rentukka