Luontoelämyksiä

Ollaan oltu viikko luonnon keskellä kaukana kaupoista, palveluista, uutisista ja ihmisvilinästä. Sauna ja järvi ovat meille ylellisyyttä. Sähkökin on, joten kannettavaa voi periaatteessa käyttää, jos yhteys toimii. Viikko on mennyt nopeasti ilmankin! Valokuvien siirto kamerasta kannettavaan ei onnistu, joten käsitöiden esittely jää myöhempään ajankohtaan, mutta virkattu hame ja pyöreä matto on ainakin tulossa :)

Kaksi kirjaakin olen lukenut: Kira Poutasen "Ihana meri" sekä Lorna Byrnen "Enkeleitä hiuksissani". Kira Poutasen kirja kertoo 9.-luokkalaisesta tytöstä, joka sairastuu anoreksiaan ja Lorna kertoo kirjassaan kyvystään nähdä ja kuulla enkeleitä. Suosittelen molempia!

Eilen tapahtui aivan ihmeellinen juttu, mikä pisti miettimään, onko todellakin jotain sellaista mitä emme näe. Viikko on ollut tosi helteinen ja olemme rannalla, jonka takana on suuret metsät, kuiva hakkuualue,suo ja kallioiset jyrkänteet. Kerran tai kaksi kesässä tontillemme eksyy nuori kyykäärme, joten osasimme olla varuillamme. Istuimme terassilla varjossa ja Karvakuono makasi maassa hiekalla. Yks´kaks´näen pienen kyyn luikertelevat maassa noin metrin päässä koirasta. Kumpikaan ei näytä huomaavan toisiaan. Kutsun koiraa ja mies ponkaisee pystyyn etsimään lapiota. Kuin ihmeen kaupalla koira tulee luokseni, avaan sille oven mökkiin ja samassa mieheni saa iskettyä käärmeen hengiltä. Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmissä muutamassa sekunnissa.

Koira on ollut jo ennen tätä koko viikon tosi varovainen ja suorastaan säikky. Jos se ei ole nähnyt mihin astuu, se on hyppää kanervien yli, ja kuivat oksat ja risut ovat saaneet sen loikkaamaan ilmaan. Hassua, mutta mieheni valitsi tämän koirarodun juuri siksi, että se on peloton terrieri, joka Australiassa (ilmeisesti hamassa menneisyydessä) on hätistellyt käärmeet pois lammaslaumojen jaloista! Miten on mahdollista, ettei koira huomannut käärmettä???



Viime kesänä Karvakuonoa ei kanervat haitanneet!


Toisen uskomattoman luontoelämyksen sain heti alkuviikosta, kun olin kälyni kanssa istuttamassa kesäkukkia ruukkuihin. En ole koskaan nähnyt luonnossa niin upeaa perhosta. Se laskeutui violetille kukalle hetkeksi ja me pidätimme hengitystämme, että saisimme ihailla sitä edes hetken. Katsoin luonto-oppaasta, että se oli ritariperhonen.